Suomi valittiin jo viidettä vuotta putkeen maailman onnellisimmaksi maaksi. Perjantaina julkaistun, uusimman maailman maiden onnellisuutta mittaavan World Happiness Reportin kymmenen onnellisimman maan kärkisijoilla viihtyvät myös muut Pohjoismaat. Ja miksipä ei — onhan meillä täällä pohjoisessa kaikki ihan hyvin.
Ainakin vielä, ja toivottavasti myös tulevaisuudessa.
Ukrainan sota toi uutta perspektiiviä siihen, millaisista asioista oikein murehtii. Juuri nyt tuntuu, että murehdittavaa riittäisi joka suunnalta. Inflaatio iskee, bensa kallistuu, sähkö kallistuu, ruoka kallistuu. Jemeniä uhkaa maan historian pahin nälänhätä. Koronavirus kehittää jälleen uusia variantteja. Naapurimaata johtaa epävakaa diktaattori, joka on ajanut tuhansia ihmisiä pakoon kotimaastaan.
Ja lisäksi ovat vielä ne jokaisen henkilökohtaiset murheet, jotka tässä maailman tilassa saattavat tuntua hyvinkin elitistisiltä ja mitättömiltä. Eivät omat murheet kuitenkaan sillä helpotu, että miettii toisilla jossain muualla olevan asiat vielä huonommin. Siinä saa murheidensa rinnalle vielä syyllisyyden siitä, että kehtaakin murehtia näin turhia asioita.
Välillä kaikkein parasta tässä murheen kyllästämässä ajassa on pysäyttää negatiivinen ajatusketju ja keskittyä siihen, mikä on hyvin. Suomalaisista valtaosalla on päänsä päällä katto ja kaapissa syötävää. Vesihanasta tulevaa vettä on usein tituleerattu maailman puhtaimmaksi. Saamme myös vetää keuhkoihimme puhdasta ilmaa. Monilla on ympärillään ihmisiä, joiden kanssa jakaa omat ilonsa ja surunsa.
Kevätkin on jo tuloillaan, se vasta onkin ihanaa.
Murheessa vellomisesta ei usein seuraa mitään hyvää tai rakentavaa. Positiiviseen keskittymällä voi parhaimmillaan löytää ratkaisuja asioille, jotka murhetta aiheuttavat. Ainakin hyvään keskittymällä muistaa, että maailmassa ja omassa elämässä on kaiken kamalan keskellä vielä niitäkin asioita, joista voi aidosti olla kiitollinen.
Terhi Ojala
terhi.ojala(at)rantapohja.fi