Jokaisella ihmisellä on unelmia, siis aivan jokaisella. Toiset saattavat unelmoida lottovoitosta, kun taas toiset unelmoivat jäätelöannoksesta. Tähän maailman mahtuu kaiken kokoisia unelmia, haaveita ja toiveita. Minä itse unelmoin, että voisin olla kotona nukkumassa, mutta se ei ole tällä hetkellä mahdollista oppivelvollisuuteni takia. Joten päätän kertoa teille unelmistani pikku tytöstä lähtien.
Kun olin pieni unelmoin, että voisin olla prinsessa, kuten varmasti monet muut ikäiseni tytöt. Halusin asua linnassa, niin kuin kaikki muutkin prinsessat. Minulla olisi valkoinen hevonen, jolla olisi supervoimia. Hevonen pystyisi lennättämään minua paikasta paikkaan alle tuhannessa sekunnissa. Unelmoin myös omasta koiranpennusta ja siitä, kuinka pystyisin leikkimään sen kanssa. Rakastin muutenkin eläimiä, mutta koirat olivat ykkösiäni.
Alakouluikäisenä unelmoin, että vanhempani palaisivat takaisin yhteen. Oli vaikea ymmärtää, miksi äiti ja isä eivät enää halunneet asua yhdessä. Vaikka asiasta juteltiin kotona ja kerrottiin, että ero ei johtunut minusta tai veljestäni, asia oli silti vaikea sisäistää. Unelmoin alakouluikäisenä edelleen omasta lemmikistä, koirasta tai edes kultakalasta. Joskus minusta tuntui tuhoon tuomitulta. Minun vanhempani olivat eronneet, eikä minulla ollut edes lemmikkiä. Onneksi minulla oli ihana mummo, jolle pystyin kertomaan asioistani. Unelma-ammattini oli opettaja. Minusta oli mukavaa opettaa pienemmälle veljelleni asioita, joita minä olin oppinut. Siinä taisi käydä niin, että useimmiten veljeni oli enemmän kiinnostunut leikkimisestä kuin opetuksistani.
Tällä hetkellä unelmoin pääseväni lukioon. Oikeastaan olen koko yläkoulun ajan tiennyt meneväni lukioon. Pidän enemmän lukuaineista, joten uskon pärjääväni lukiossa erinomaisesti. Tällä hetkellä unelmoin edelleen opettajan ammatista. En kuitenkaan usko, että se on minun lopullinen ammattini, tai eihän sitä koskaan tiedä. Nautin siitä, kun saan opettaa muita, mutta opettajan uralla ei pysty etenemään ehkä niin paljon, mitä haluaisin. Kuitenkin tällä hetkellä minun suurin toiveeni on, että korona loppuisi. Korona on tuonut elämääni paljon vaikeita hetkiä, ja varsinkin vuoden 2020 kevät oli vaikea. Etäkoulussa en oikein oppinut mitään, mutta eivät tainneet oppia paljon muutkaan. Onneksi olin silloin seiskaluokalla, eikä sen vuoden todistus vaikuttanut juuri mihinkään.
Tulevaisuudessa haluaisin tehdä jotain politiikan parissa. Monista saattaa olla outoa, että tämän ikäinen on kiinnostunut tuollaisesta tai haluaa tehdä sitä tulevaisuudessa. Minusta on silti mahtavaa, että Suomessa nainen pystyy olemaan politiikassa mukana. Minulla on myös esikuvia politiikassa. Esimerkiksi Paula Risikko on tehnyt hyvin selväksi, että naisia tarvitaan yhtä paljon kuin miehiä. Muutenkin tunnen olevani hänen kanssaan samaa mieltä monista asioista. En tietenkään ymmärrä politiikasta yhtä paljon kuin hän, mutta tulen mukavasti perässä. Haluaisin myös löytää kumppanin ja perustaa hänen kanssaan perheen
Mielestäni aina pystyy unelmoimaan, ja sitä teenkin harvinaisen usein. En tykkää puhua unelmistani, koska pelkään, että muut nauravat niille. Tuntui jotenkin vapauttavalle, kun sain näitä tänne kirjoitella. Kaikkia unelmia ei ole tehty toteutettavaksi, ja joskus niistä on saattaa olla vaikea päästä irti, mutta niitä tulee aina lisää. Mikään ei voita kuitenkaan sitä tunnetta, kun saat unelmasi toteutumaan ja mikään ei voi estää sitä.
Eräs Rantapohjan alueen 9.-luokkalainen