Päät­tä­jäl­tä: Huo­li ikäihmisistä

Ris­to Päkkilä.

His­to­rial­li­set alue­vaa­lit on käy­ty ja luot­ta­mus­hen­ki­löt­kin on valit­tu hyvin­voin­tia­luei­den eri toi­mie­li­miin. Nyt kun uudet toi­mie­li­met aloit­ta­vat työn­sä ja suun­nit­te­le­vat tule­vaa, niin haluan nos­taa esil­le ikäih­mi­siä koh­dan­neen huo­len, joka on kyl­lä ollut tie­dos­sa aiemminkin.

Tie­däm­me, että koti on meil­le kai­kil­le paras ja rak­kain paik­ka asua, olla ja elää, myös ikäih­mi­sil­le. Vuon­na 2020 Oulus­sa 75 vuot­ta täyt­tä­neis­tä 91,8 % asui koto­na (kan­sal­li­nen tavoi­te 91–92 %), osa eri­lais­ten pal­ve­lu­jen tur­vin. Kun kat­som­me ennus­tet­ta kas­vaa Oulus­sa yli 75-vuo­tiai­den mää­rä n.950 hen­ki­löl­lä vuo­sit­tain vuo­teen 2025 ja vuo­teen 2030 kas­vu on 9000 hen­ki­löä. Mikä lie­nee tilan­ne koko Pohjos-Pohjanmaalla?

Itse olen koh­dan­nut huo­les­tu­nei­ta ikäih­mi­siä, omais­hoi­ta­jia sekä omai­sia, joil­la on huo­li jo täl­lä het­kel­lä koto­na asu­vis­ta ikäih­mis­tä, hei­dän elä­män­laa­dus­taan ja ‑tur­val­li­suu­des­taan. Lii­an usein kuu­lee ker­to­muk­sia moni­sai­raas­ta tai demen­toi­tu­nees­ta ikäih­mi­ses­tä, jol­la koti­pal­ve­lu käy pikai­ses­ti kol­me ker­taa päi­väs­sä jaka­mas­sa lääk­keet, läm­mit­tä­mäs­sä ruu­an, aut­ta­mas­sa ves­sa- ja muis­sa hygie­nia-asiois­sa ja mah­dol­li­ses­ti lai­ta­mas­sa sän­kyyn jo var­hain alkuillasta.

Monien ker­to­mus­ten perus­teel­la voi tode­ta, että eten­kin muis­ti­sai­raat ihmi­set ovat omais­ten mukaan tur­vat­to­mia ja ”oman onnen­sa sep­piä”. Hyvin usein omais­hoi­ta­ja tai omai­set eivät ole saa­neet yri­tyk­sis­tä huo­li­mat­ta läheis­tään sel­lai­seen hoi­to­paik­kaan, joka oli­si hänen kun­nol­leen sopi­va ja oikea.

Tie­däm­me että koti­pal­ve­lun hoi­to­hen­ki­lös­tö tekee vaa­ti­vaa työ­tään ammat­ti­tai­dol­la, antau­muk­sel­la ja niil­lä resurs­seil­la, joi­ta heil­le anne­taan. Iso kii­tos heil­le teke­mäs­tään arvok­kaas­ta työstä.

Aja­tus, tavoi­te ja pyr­ki­mys hoi­taa ikäih­mi­set kotiin eri­lais­ten tuki­toi­min­to­jen ja koti­pal­ve­lun tur­vin on erit­täin hyvä mut­ta useat jo täl­lä het­kel­lä ovat sii­nä tilan­tees­sa, että tar­vit­si­si­vat tehos­tet­tua pal­ve­lua­su­mis­ta eli eivät ole kotikuntoisia.

Lukuis­ten ker­to­mus­ten perus­teel­la voi­daan tode­ta, että emme ole onnis­tu­neet ikäih­mis­ten pal­ve­luis­sa. Olem­me vähen­tä­neet radi­kaa­lis­ti ikäih­mis­ten eri­lai­sia pal­ve­lua­su­mis muo­to­ja, tavoit­tee­na hoi­taa jokai­nen ihmi­nen mah­dol­li­sim­man pit­kään koto­na, vaik­ka todel­li­suu­des­sa kun­to on sel­lai­nen, että se vaa­ti­si ympä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta hoi­toa ja val­von­taa. Onko koto­na asu­mi­sen tavoi­te pro­sent­ti inhi­mil­li­nen? Emme­kö osan­neet enna­koi­da tule­vaa ikään­ty­mis­tä? Vai tuli­ko sai­ras­ta­vuus yllätyksenä?

Nyt vii­meis­tään oli­si aika herä­tä ja ryh­tyä kehit­tä­mään toi­min­nat sel­lai­sek­si, että kaik­ki ikäih­mi­set sai­si­vat arvok­kaan, kun­niak­kaan ja tur­val­li­sen elä­män. Tar­vit­sem­me siis pal­jon eri­lai­sia asu­mis­pal­ve­lu­muo­to­ja, jois­sa ihmi­set saa­vat tar­vit­se­man­sa hoi­van ja huo­len­pi­don, sil­lä koto­na se ei vält­tä­mät­tä toteu­du. Nyt vali­tet­ta­vas­ti lii­an monet ikäih­mi­set ja tai hei­dän omai­sen­sa odot­ta­vat vapau­tu­via paik­ko­ja tehos­tet­tuun ja ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­ses­ti val­vot­tuun asu­mi­seen pääsyä.

Kat­se kään­tyy­kin juu­ri valit­tu­jen alue­val­tuus­to­jen ja ‑lau­ta­kun­tien päät­tä­jiin. Toi­vot­ta­vas­ti teil­lä yhdes­sä eri kun­tien ja kau­pun­kien kans­sa on roh­keut­ta ja riit­tä­vä tule­vai­suu­den kuva tie­dos­sa, kun teet­te tule­via tila­tar­ve kar­toi­tuk­sia ja pää­tök­siä, sii­tä miten, mis­sä, kuka ja kuin­ka tur­va­taan riit­tä­vät ikäih­mis­ten­kin hoi­to, hoi­va. Nykyi­nen tilan­ne ei voi jatkua.

Tur­va­taan jokai­sel­le ihmi­sar­voi­nen ja tur­val­li­nen elä­mä koko elä­män kaa­ren ajalle.

Ris­to Päk­ki­lä, Oulun kau­pun­gin­val­tuus­ton 1 vara­pu­heen­joh­ta­ja, Keskusta