Ensin tuli globaali pandemia. Sen perässä seurasivat koronarokotteet, ja nyt Euroopassa riehuu sota, jonka vaikutukset leviävät väisttämättä myös Ukrainan ulkopuolelle.
Koronavirusta ja Ukrainan sotaa yhdistää valitettavasti valtava disinformaation määrä. Sosiaalisen median aikakaudella on hankala välttyä väärältä tiedolta — oli se sitten tahallaan tai tahattomasti levitettyä valetta. Esimerkiksi EU:n itäviestinnän yksikkö East Stratcom havaitsi jo marraskuussa, että Ukrainaa koskevaa disinformaatiota leviää enemmän ja nopeammin. Disinformaation jäljet johtavat usein Venäjälle. TikTok-sukupolvi puolestaan on saanut huomata, kuinka helppoa on lavastaa materiaalia huijaustarkoituksissa sotatantereen keskeltä. TikTokista löytyy myös heitä, joista sota on lavastettu tai täysin hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan syytä.
Disinformaatio, propaganda ja vilpillisellä periaatteella tuotettu materiaali hämmentävät ja herättävät epäluuloisuutta kaikkea julkista tietoa kohtaan. Ukrainan sota on ensimmäinen sota, joka vyöryy kännyköidemme näytöille näin aggressiivisella volyymilla. Koronavirus taas on ensimmäinen globaali pandemia, jonka kulkua on voinut seurata reaaliajassa sosiaalisen median välityksellä. Kun tietoa, materiaalia ja mielipiteitä on tyrkyllä tuhansista lähteistä, on hämmennys lähestulkoon väistämätöntä.
Kaikki, mitä sosiaalisessa mediassa tai verkossa näkee, ei ole totta. Lähdekriittisyys on etenkin nettiaikakaudella erityisen tärkeää ja haastavaa. Pitkälle pääsee jo, kun tarkastaa, perusteleeko tietolähde väitteitään mitenkään ja tarjoaako se lisälähteitä väitteilleen. Itse kiinnitän huomiota myös julkaisupäivään ja sihen, kuka sisällön tuottamisesta on vastuussa ja paljonko hän antaa tietoa itsestään, taustayhteisöstään ja tarkoituksestaan.
Tämän viimeisen vinkin allekirjoitan omalla kokemuksella: Jos sota- tai koronauutiset ahdistavat, kannattaa niiden lukemista, katselua ja kuuntelua vähentää. Parilla vilkaisulla päivässä pysyy varmasti ajan tasalla.
Terhi Ojala
terhi.ojala(at)rantapohja.fi