Sit­key­del­lä ja päät­tä­väi­syy­del­lä olympiakultaa

Sun­nun­tai-aamu­na 20.2.2022 jää­kiek­koi­li­ja Saka­ri Man­ni­nen teki his­to­ri­aa ole­mal­la ensim­mäi­nen hau­ki­pu­taa­lai­nen olym­pia­voit­ta­ja. Saka­rin isä, Mark­ku Man­ni­nen herä­si aamu­tui­maan kat­so­maan peliä koto­naan Kel­los­sa ja ker­toi jän­ni­tyk­sen lau­en­neen vas­ta sum­me­rin soi­des­sa pelin päät­ty­mi­sen merkiksi.

– Tyt­töys­tä­vän kans­sa kat­sot­tiin peliä kah­des­taan. Jos peli oli­si ollut päi­väl­lä niin sit­ten oli­si ollut isom­pi kisa­kat­so­mo. Oli­han se intii­mim­pää kat­soa peliä aamu­tui­maan kah­des­taan ja tyt­töys­tä­vä­ni ihmet­te­li, että miten pys­tyn ole­maan niin rau­hal­li­nen pelin ajan hänen kil­jues­sa. Sit­ten hän säi­käh­ti­kin, kun sum­me­rin soi­des­sa hyp­pä­sin tuo­lis­ta ylös, Man­ni­nen nau­rah­taen kertoo.

Mark­ku Man­ni­nen kat­soi kaik­ki Lei­jo­nien otte­lut Pekin­gin olym­pia­lai­sis­sa. Hänes­tä kaik­ki pelit oli­vat erit­täin jän­nit­tä­viä, mut­ta Ruot­sia vas­taan pelat­tu otte­lu jäi hänel­lä eri­tyi­ses­ti mie­leen vii­mei­sen erän komean nousun vuoksi.

– Lop­puot­te­lu oli tie­ten­kin jän­nit­tä­vin ja minus­ta sii­nä otte­lus­sa pelat­tiin paras­ta jää­kiek­koa. Ei ollut rik­kei­tä tai jää­hy­jä mikä tar­koit­taa, että jouk­ku­eet kun­nioit­ti­vat toisiaan.

Lei­jo­nien olym­pia­kul­ta oli ensim­mäi­nen laa­tu­aan jää­kie­kos­sa sekä myös jouk­kueur­hei­lus­sa. Man­ni­nen sanoo, että saa­vu­tus on upea myös koko jouk­kueur­hei­lul­le. Hän lisää, että jouk­kueur­hei­lus­sa kaik­kien täy­tyy onnis­tua eikä kul­taa voi­te­ta pel­kil­lä hie­noil­la yksi­lö­suo­ri­tuk­sil­la. Lei­jo­nien vah­vuut­ta epäil­tiin jo ennen vuo­den 2019 maa­il­man­mes­ta­ruus­ki­so­ja, mut­ta pää­val­men­ta­ja Juk­ka Jalo­nen on onnis­tu­nut lois­ta­vas­ti yhteis­hen­gen rakentamisessa.

– Jalo­nen on onnis­tu­nut huo­mioi­maan kaik­kien pelaa­jien vah­vuu­det ja jouk­kue sel­väs­ti kan­taa vas­tuun yhdes­sä niin onnis­tu­mi­sien kuin myös epä­on­nis­tu­mi­sien koh­dal­la. Saka­ri sanoi­kin Ruot­si-pelin jäl­keen, että koko jouk­kue antoi kaik­ken­sa ja hikeä jäi mah­do­ton mää­rä jääl­le. Kaik­ki teki­vät töi­tä joukkueelle.

Jos Pekin­giin oli­si pääs­syt pai­kan pääl­le kiso­ja seu­raa­maan, Man­ni­nen oli­si läh­te­nyt pai­kal­le Saka­rin vel­jien Samin ja Simon kans­sa. Ete­lä-Koreas­sa 2018 pidet­ty­jä tal­vio­lym­pia­lai­sia per­he oli seu­raa­mas­sa pai­kan pääl­lä ja toi­veis­sa oli­si pääs­tä myös kat­so­maan tule­via kotikisoja.

– Saka­ri on sano­nut ole­van­sa käy­tet­tä­vis­sä kevään MM-kisois­sa. Kai­non toi­veen esi­tin, jos­ko isä­uk­ko pää­si­si kat­so­maan pele­jä pai­kan pääl­le sitten.

Maa­il­man­mes­ta­rin ja olym­pia­kul­ta­mi­ta­lis­tin ehdot­to­miin vah­vuuk­siin kuu­luu isän mukaan sit­keys, perik­sian­ta­mat­to­muus ja lois­ta­va peliä­ly. Hau­ki­pu­taan Ahmo­jen kas­va­tin kokoa on pui­tu useas­ti, mut­ta MM-kiso­jen pis­te­pörs­sin voit­to sekä olym­pia­lais­ten pis­te­pörs­sin kak­kos­si­ja todis­ta­vat, että tämän päi­vän jää­kie­kos­sa pelaa­jia on joka koko­luo­kas­sa. Isä Mark­ku lisää, ettei koko ole vai­kut­ta­nut Saka­rin omaan teke­mi­seen, vaan into pela­ta ja kehit­tyä ovat moti­voi­neet pelaa­jaa eteenpäin.

– Sit­keyt­tä isol­la ässäl­lä Saka­ris­sa on ollut pie­nes­tä saak­ka. Saka­rin peliä­ly on vail­la ver­taan­sa, hän hakeu­tuu oikeil­le pai­koil­la ja osaa lukea peliä. Saka­ri on nopea ja hän on pie­nes­tä saak­ka tot­tu­nut pelaa­maan van­hem­pien ja isom­pien pelaa­jien kans­sa. Saka­ri on sivii­lis­sä todel­li­nen vii­li­pyt­ty, mut­ta kypä­rä pääs­sä hän menee 110 lasis­sa ja antaa kaikkensa.

Jo kol­mi­vuo­ti­aa­na ensi­kos­ke­tuk­sen luis­te­luun saa­nut Saka­ri ei anta­nut perik­si luis­te­le­maan opet­te­lus­sa­kaan. Ensim­mäi­sen ker­ran luis­te­le­maan Saka­ri läh­ti kol­mi­vuo­ti­aa­na jou­lun ja uuden­vuo­den väli­päi­vi­nä isän ja vel­jien­sä Samin ja Simon kans­sa. Kivi­nie­men­tien ulko­jääl­lä ensim­mäi­sel­lä ker­ral­la usei­den yri­tys­ten ja pyl­lyl­leen kaa­tu­mis­ten jäl­keen Saka­ri rii­sui luis­ti­met jalas­taan, ja isä Mar­kun täy­tyi läh­teä autol­la hake­maan ken­gät pojal­le, joka luis­te­li vain vil­la­su­kat jalassa.

– Seu­raa­va­na päi­vä­nä menim­me kokei­le­maan uudes­taan eikä se onnis­tu­nut sil­loin­kaan. Kuu­lem­ma iso­vel­jil­lä oli parem­mat luis­ti­met. Perik­si Saka­ri ei suos­tu­nut anta­maan, ja kol­man­te­na ilta­na hän läh­ti luis­te­le­maan. Sit­ten hän jo pela­si 3–5‑vuotiaana kylän kym­men­vuo­tiai­den ja naa­pu­rin van­hem­pien poi­kien kanssa.

Hau­ki­pu­taan Ahmois­ta liik­keel­le läh­te­nyt Saka­ri Man­ni­nen on var­mas­ti iso ido­li myös kas­vat­ti­seu­ran nykyi­sil­le pelaa­jil­le. Isä Man­ni­nen tote­aa­kin, että nuo­ret tar­vit­se­vat esi­ku­via ja heis­tä voi ammen­taa voi­maa omaan teke­mi­seen. Sit­key­del­lä eteen­päin pus­ke­nut Saka­ri oppi pelaa­maan Ahmois­sa isom­pien ja van­hem­pien pelaa­jien kans­sa, mis­tä on ollut hyö­tyä pal­jon hänen ammat­ti­lai­su­ral­laan. Man­ni­sen täy­tyi ottaa jo var­hai­ses­sa vai­hees­sa oma roo­li ken­täl­lä, ettei hän jää mui­den jalkoihin.

– Saka­ril­la on ollut pie­nes­tä saak­ka kova palo pelaa­mi­seen. Tie­ten­kin jokai­sel­le urhei­li­jal­le tulee jos­sain vai­hees­sa väsy ja tekee mie­li lopet­taa. Myös Saka­ril­la tuli. Parin päi­vän koto­na olei­lun jäl­keen palo pelaa­mi­seen ja halu viet­tää aikaa kave­rien kans­sa ken­täl­lä palasi.

Kol­huil­ta­kaan tuo­re olym­pia­kul­ta­mi­ta­lis­ti ei ole uran­sa aika­na vält­ty­nyt. Ham­paat on isä Mar­kun mukaan mene­tet­ty, mut­ta edes leu­ka­luun poik­ki mene­mi­nen ei ole hidas­ta­nut Saka­ria. Isä ker­too ihme­tel­leen­sä poi­kan­sa mus­tel­mien mää­rää vuo­den 2019 MM-kiso­jen jäl­kei­ses­sä yhtei­ses­sä saunaillassa.

– Saka­rin kädet oli­vat mus­tel­mil­la taklauk­sis­ta ja jalat kiek­ko­jen osu­mis­ta. Kysyin ovat­ko mus­tel­mat kipei­tä, mut­ta hän vas­ta­si, että eivät. Itse mie­tin, että jos itse sai­sin töis­sä tuol­lai­sia mus­tel­mia niin ei teki­si kyl­lä mie­li men­nä takai­sin. Mut­ta jää­kiek­ko on jouk­kue­la­ji ja kol­hut kär­si­tään ja sit­ten men­nään eteenpäin.

Pekin­gis­sä avausot­te­lus­sa Slo­va­ki­aa vas­taan hat­tu­tem­pun teh­nyt Man­ni­nen palaa jo täl­lä vii­kol­la takai­sin Sala­vat Julai­ev Ufa ‑jouk­ku­een­sa pariin, kun KHL:n pudo­tus­pe­lit alka­vat. Mark­ku Man­ni­nen ker­too, että vuo­den 2019 jäl­keen Saka­rin agent­ti ker­toi, että NHL:ssä oli­si paikka.

–Saka­ri kui­ten­kin pelaa aina­kin nyt meneil­lään ole­van ja seu­raa­van kau­den vie­lä KHL:ssä. Saka­ri täyt­ti kiso­jen aika­na 30-vuot­ta ja toi­vo­taan, että hän pysyy kun­nos­sa vie­lä pitkään.

Per­he on saa­nut pal­jon onnit­te­lu­ja ja sosi­aa­li­ses­sa medias­sa on oltu hyvin ylpei­tä oman kylän kas­va­tis­ta. Niin ikään hau­ki­pu­taa­lai­nen Osku Hek­ka­la on ehdot­ta­nut, että Man­nis­ten koti­tien nimen voi­si muut­taa Mannisentieksi.

– Onhan tämä hie­no asia koko Hau­ki­pu­taal­le. Kul­ta­kah­vit jär­jes­te­tään heti, kun Saka­ri tulee kotiin ja vie­rai­ta ote­taan myös sit­ten vastaan.

Lähei­set tie­tä­vät, että pyö­ri­tys voi­ton jäl­keen on ollut hur­jaa, ja sik­si he ovat­kin anta­neet pojal­le tilaa rau­hoit­tua tyt­töys­tä­vän­sä kans­sa. Isä Mark­ku ker­too poi­kan­sa olleen heti voi­ton jäl­keen erit­täin onnel­li­nen ja kuvail­leen­sa tun­nel­mi­aan sanoin kuvaamattomiksi.

– Saka­ri kehui jouk­kuet­ta ja hyvää yhteis­hen­keä. Vies­te­jä olem­me vaih­ta­neet, mut­ta haluam­me antaa heil­le nyt rau­han juh­lia ja nauttia.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.