Kuukauden esineenä on alun perin metsätyövälineeksi teollisesti valmistettu saha, jossa on iso hammastus. Valmistusaika ajoittuu vuosien 1900- 1950 väliselle ajalle. Sahan pituus on 146 cm ja leveys keskeltä 15 cm. Leveä terä kapenee symmetrisesti molempiin päihin, joihin on niitattu metalliholkit puisia kaksipuolisia kädensijoja varten. Saha on ollut käytössä Kiimingin Alakylässä Vanhan Mikkosen talossa.
Kevättalvella oli aika nostaa jäitä maatilan varastoon lämpimiä kesäkuukausia varten. Jäitä tarvittiin erityisesti maidon viileänä pitämiseen ennen maidon jäähdyttimien käyttöönottoa. Maitotonkat upotettiin vesialtaisiin, joiden vesi pidettiin kylmänä lisäämällä altaaseen päivittäin jäälohkareita. Jäätä säilytettiin sahanpuruilla täytetyssä laarissa navetan yhteydessä olevassa liiterissä.
Jäiden nosto ajoitettiin tammi-helmikuuhun, jolloin jäät olivat paksuimmillaan. Tuohon aikaan riitti jo valoa ja oli kovia pakkasia.
Ensin tehtiin rautakangella ja kirveellä reiät, joista päästiin aloittamaan sahaaminen. Lohkareet olivat kooltaan 60 senttisiä, reilun metrin pituisia ja jään paksuus vähintään puoli metriä. Lohkareet vedettiin jäälle tarkoitusta varten tehdyllä pitkällä puukelkalla, joka laitettiin vedessä lohkareen alle ja vedettiin hevosvoimin jäälle.
Esko Antinpoika Mikkonen muisteli nyt esiteltävän esineen käyttöä metsätöissä sekä jään nostossa 1960-luvun ekavuosina. Tukkipuut sahattiin hetkessä nurin vuorovedolla, kun sahan molemmissa päissä oli pystyvät miehet: isä ja rippikouluikäinen poika. Toisin oli jään sahauksessa, se oli yhden miehen työtä. Työparin saaminen sahan toiseen päähän oli kovin haastavaa.
Mikkosen jäät sahattiin Kontionkosken yläpuolelta, koska kosken niskassa jään laatu oli parasta teräsjäätä. Ensimmäiset lohkareet työnnettiin jään alle, jotta nostaminen oli yleensä mahdollista. Teräskettingin silmukka kiedottiin lohkareen ympäri, pari parrua laitettiin vedessä lohkareen alle ja veto hevospelillä jäälle. Jään alla oli niin vähän vettä, että parrut ulottuivat joen pohjakiviin.
Sattuipa kerran säikky Liina-Tamma pelästymään jään päälle noussutta vettä niin, että säntäsi suin päin kohti lähintä rantaa. Vauhti pysähtyi rysähtäen jyrkkään Kontion törmään. Onni oli mukana tässä onnettomuudessa, vain aisat menivät pirstaleiksi.
Lähteet:
Suullinen perimätieto
Maatalousmuseo Sarka
Kuukauden esine: Eino Mikkosen yksityiskokoelma.
Mikä kuukauden esine?
Kiiminki-Seura r.y. aloitti viime vuoden syyskuussa Rantapohjassa Kuukauden esine ‑teeman mukaisen juttusarjan. Kuukausittain ilmestyvässä jutussa esitellään vanhoja esineitä ja työkaluja sekä kerrotaan niiden käyttötarkoituksesta. Syyskuussa esittelyssä oli Kylänkapula eli oltermanninkapula, lokakuussa Kaulauslauta ja ‑tukki, marraskuussa entisajan teurastajan puukkosetti, joulukuussa Poron länget. Tämän vuoden tammikuussa esiteltiin Luuluistimet. Nyt esittelyssä on Jääsaha.
Kiiminki-Seura on perustettu 1999. Yhdistyksen toimialueena on Oulun kaupungin suuralueet Kiiminki ja Jääli, eli entisen Kiimingin kunnan alue.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on mm. kotiseututietouden lisääminen, kotiseutuhengen ylläpitäminen ja omatoimisuuden voimistaminen sekä kotiseudun kulttuurien vaaliminen ja edistäminen. Näitä asioita viime vuoden syyskuussa aloitettu juttusarja tukee, kertoo yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Matti Kontio.
Juttusarjan Kuukauden esineen esittelee asian harrastaja ja johtokunnan jäsen Eino Mikkonen. Kiiminki-Seuran muut johtokunnan jäsenet ovat Aila Berg, Marika Huttu, Hannele Kutilainen, Marja-Terttu Mertaniemi, Yrjö Runtti, Marja-Liisa Ruokola ja Eeva-Liisa Vilmi.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.