Penk­ka­ri­hu­mua ajan her­mol­la Haukiputaalla

Vih­doin­kin, aivan paras­ta, että penk­ka­rit voi­tiin jär­jes­tää – vii­me vuon­na­han ne jou­dut­tiin jät­tä­mään koro­nan takia väliin.

– Penk­ka­rit on abeil­le odo­te­tuin, aivan paras pää­ta­pah­tu­ma, heh­kut­ti Seve­ri.

Seve­ri oli ajan her­mol­la. Hän oli pukeu­tu­nut kaa­su­naa­ma­riin ja Ukrai­nan armei­jan soti­las­pu­kuun. Völ­jys­sä oli Neu­vos­to­lii­ton puna­lip­pu, jos­sa komei­li­vat sirp­pi ja vasa­ra. Puku oli aito, se oli ostet­tu armei­jan ylijäämävarastosta.

Hau­ki­pu­taan abeil­la oli juha­hu­mua penk­ka­ri­päi­vän alka­jai­sik­si kou­lul­la, jon­ka jäl­keen Län­si­tuu­les­ta suun­nat­tiin kah­den kuor­ma-auton laval­la penk­ka­ria­je­luil­le pit­kin Hau­ki­pu­taan rait­te­ja ja visii­teil­le muil­le kou­luil­le. Illak­si on suun­ni­tel­mia, tot­ta kai.