Vii­ve­leh­miä ja vasi­koi­ta, trak­to­ri­hom­mia ja toimistotöitä

Yli-Iiläi­sen Mik­ko­lan tilan Eli­na ja Mar­kus Mik­ko­lan per­hee­seen kuu­lu­vat 9‑vuotias Anna, 7‑vuotias Emma, 5‑vuotias Iina, 4‑vuotias Iik­ka ja 2,5‑vuotias Jaak­ko. Pois kotoa asu­vat jo van­him­mat lap­set Vil­le ja Eetu. Per­heen uusi tulo­kas syn­tyy päi­vä­nä minä hyvän­sä. Maa­ti­lan arki lap­si­per­hees­sä on vauh­di­kas­ta. Töi­den suju­mi­ses­ta onkin van­hem­pien mukaan kiit­tä­mi­nen työn­te­ki­jöi­den ohel­la myös kun­nal­lis­ta var­hais­kas­va­tus­ta sekä lomi­tus­jär­jes­tel­mää. Töi­den säi­ly­mi­ses­tä taas läh­tee kii­tos suo­ma­lai­sil­le kulut­ta­jil­le, jot­ka näke­vät koti­mai­sen ruu­an arvon.

Mik­ko­lan tilal­la lap­set ote­taan mukaan töi­hin moni­puo­li­ses­ti. Emma ker­too ope­tel­leen­sa toi­mis­to­hom­mia­kin, lai­tel­leen­sa nume­roi­ta isän ohjei­den mukaan oikeil­le riveille.

– Me juo­te­taan vasi­koi­ta, kola­taan käy­tä­viä ja sili­tel­lään leh­miä, Emma sanoo.

Anna ker­too, että hänen lem­pi­puu­haan­sa on hakea vii­ve­leh­miä lypsylle.

– Tie­to­ko­neel­ta näkee yhtä nap­pia pai­na­mal­la, jos leh­mä ei ole itse tul­lut lyp­syl­le, ja sen voi sit­ten käy­dä hakemassa.

Iinan mie­les­tä haus­kin­ta on sekoi­tel­la vasi­koit­ten mai­toi­hin jau­ho­ja sekä rap­su­tel­la vasi­koi­ta ja leh­miä. Joka lap­sel­la onkin oma lem­pi­leh­män­sä. Täl­lä het­kel­lä eri­tyi­ses­ti Onne­tar on rau­hal­li­suu­des­saan las­ten suo­sios­sa. Myös Pou­ta­päi­vä ja vasi­kois­ta Sara tulee mai­nit­tua lem­pi­leh­mis­tä jutel­les­sa. Tilal­la kar­jaa on kaik­ki­aan 82, jois­ta lyp­sä­viä 47, joten sili­tet­tä­viä löytyy.

Leh­mien lisäk­si Mik­ko­lan tilal­la lap­sien rap­su­tel­ta­va­na ovat Hugo-koi­ra sekä kis­sat Len­ni, Min­ni, Muru ja Jer­ry. Vii­me kesä­nä per­hee­seen han­kit­tiin suo­men­he­vo­nen Sepän­sa­la­ma, jos­ta riit­tää iloa koko poru­kal­le, vaik­ka rekia­je­lun tai rat­sas­tuk­sen muodossa.

Tilan töi­den, kou­lun ja päi­vä­hoi­don lisäk­si lap­set ehti­vät vaik­ka pulk­ka­mä­keen tai yöky­läs­te­le­mään kave­reil­le. Ihan naa­pu­ris­sa asu­vat myös iso­van­hem­mat, jol­le voi ohi­men­nen huik­kail­la kuulumiset.

Taval­li­se­na arki­aa­mu­na herä­tys Mik­ko­lan per­hees­sä on seit­se­män aikaan. Aamu­puu­hien jäl­keen per­heen kou­lu­lai­set nouse­vat koti­tien ris­teyk­ses­tä kou­lu­tak­siin, ja vähän myö­hem­min pie­nim­mät vie­dään päi­vä­ko­tiin. Vii­meis­tään tämän jäl­keen molem­mat van­hem­mat mene­vät nave­tal­le. Mones­ti Mar­kus aloit­taa päi­vän työt jo aamul­la kel­lo 4 ja 5 välil­lä, kos­ka sil­loin töi­tä saa teh­dä ihan rau­has­sa. Usein työt jat­ku­vat pit­käl­le iltaan. Täl­lä het­kel­lä per­hees­sä on lomit­ta­ja joka päi­vä, kos­ka Eli­na on äitiyslomalla.

Kou­lu­lai­set tule­vat kou­lus­ta kotiin kel­lo 12 ja 14 välil­lä. Sen jäl­keen teh­dään yhdes­sä kou­lu­teh­tä­viä ja syö­dään väli­pa­lat. Nel­jän aikaan päi­vä­hoi­to­lai­set hae­taan kotiin. Mones­ti pik­ku­po­jat hyp­pää­vät isän trak­to­rin kyy­tiin illak­si vaik­ka­pa hake­maan tur­vet­ta nave­tal­le kui­vik­keek­si. Pojat viih­ty­vät par­hai­ten trak­to­ri­hom­mis­sa, ja usein trak­to­rin hyt­ti onkin lap­sil­le se tur­val­li­sin paik­ka maa­ti­lan töissä.

– Sii­nä saa samal­la viet­tää las­ten kans­sa laa­tuai­kaa, kun ehtii hytis­sä kysel­lä kuu­lu­mi­set ja jutel­la rau­has­sa, Mar­kus sanoo.

Iltai­sin ja vii­kon­lop­pui­sin van­hem­mat vuo­rot­te­le­vat töis­sä. Vii­kon­lop­pui­sin per­he pyr­kii myös viet­tä­mään vapaa-aikaa kes­ke­nään. Lomal­la Mik­ko­lat pois­tu­vat omal­ta ton­til­ta reis­sun, sil­lä muu­ten työ­asiat tah­to­vat pyö­riä mielessä.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.