Hyviä syi­tä äänestää

Sun­nun­tai­na valit­ta­vis­ta alue­val­tuus­tois­ta ja nii­den val­tuu­te­tuis­ta muo­dos­tuu ajan mit­taan erit­täin mer­kit­tä­viä val­lan­käyt­tä­jiä alueil­laan. Vaik­ka laki sää­te­lee­kin pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mis­tä, jää val­tuus­toil­le pal­jon sanan­val­taa sii­hen, miten pal­ve­lut jär­jes­te­tään ja mis­tä nii­tä saa. Uudet val­tuus­tot ovat koko Suo­men tasol­la ohjaa­mas­sa jopa 20 mil­jar­din euron vuo­sit­tais­ta käyt­töä. Niin ollen ei ole lain­kaan yhden­te­ke­vää, ket­kä ovat teke­mäs­sä pää­tök­siä täs­sä uudes­sa organisaatiossa.

Äänes­tä­mi­nen kai­kis­sa vaa­leis­sa on tär­ke­ää, ja monis­sa vaa­leis­sa puo­lu­eet aina­kin voi­vat pyr­kiä äänien kes­kit­tä­mi­seen jol­le­kin tie­tyl­le ehdok­kaal­le. Äänes­tys­käyt­täy­ty­mi­sel­lä on tie­ten­kin mer­ki­tys­tä alue­vaa­leis­sa­kin. Esi­mer­kik­si Poh­jois-Poh­jan­maal­la voi käy­dä niin, että oulu­lais­ten alue­val­tuu­tet­tu­jen mää­rä on suh­teel­li­ses­ti suu­rem­pi kuin pie­nem­pien kun­tien edus­ta­jien yhteensä.

Oulun asu­kas­mää­rä on noin puo­let koko maa­kun­nan väes­tös­tä, ja kun näin on, niin pie­nem­pien kun­tien ja Oulun niin sanot­tu­jen lii­tos­kun­tien­kin voi olla vai­ke­aa saa­da omaa edus­ta­jaa alue­val­tuus­toon, ellei tapah­du jon­kin­lais­ta pai­kal­lis­ta ään­ten kes­kit­tä­mis­tä. Pal­jon puhu­taan sii­tä, että alue­val­tuu­tet­tu­jen on otet­ta­va koko hyvin­voin­tia­lue huo­mioon pää­tök­sen­teos­saan. Ei ole kui­ten­kaan vai­kea ennus­taa, että pää­tök­sen­te­koon tulee yleis­ten poliit­tis­ten näkö­kul­mien lisäk­si vai­kut­ta­maan se, mis­tä suun­nal­ta maa­kun­taa kukin val­tuu­tet­tu on kotoisin.

Mut­ta voim­me­ko heit­täy­tyä tur­val­li­sin ja hyvin mie­lin hyvin­voin­tia­lu­een pum­pu­liin, kun uusi sote alkaa toi­mia vuo­den 2023 alus­ta. Tus­kin­pa niin kan­nat­taa aja­tel­la. Kyl­lä meil­lä jokai­sel­la on eri­tyi­ses­ti oma vas­tuu omas­ta elä­mäs­täm­me, ter­vey­des­täm­me ja toi­meen­tu­los­tam­me. Vas­tuu­ta ei voi ulkois­taa sosi­aa­li- ja terveysorganisaatioille.

Vas­tuun otta­mi­nen omas­ta elä­mäs­tä ei tie­ten­kään tar­koi­ta sitä, että yhteis­kun­nan oli­si jätet­tä­vä yksi­lö heit­teil­le, kun hän kokee elä­mäs­sään ter­vey­son­gel­mia tai mui­ta vai­keuk­sia. Apua on olta­va tar­jol­la. Kui­ten­kin meis­tä jokai­nen tie­tää, kuin­ka elää ter­veel­li­sem­pää elä­mää ja kuin­ka paras toi­meen­tu­lo syn­tyy teke­mäl­lä työ­tä. Vas­tuun otta­mi­nen omas­ta elä­mäs­tä voi mer­ki­tä sitä­kin, että läh­tee ajois­sa hake­maan apua esi­mer­kik­si terveyspulmiinsa.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.