Tähän­kö on tultu

Onko tämä täs­sä, mitä elä­mäl­tä sain ja hain? Vai saan­ko vie­lä enem­män, kun huo­maan elä­nee­ni elä­mää­ni vää­rin päin polt­taen kynt­ti­lää molem­mis­ta päis­tä. Nyt­kö vas­ta huo­maan, kuin­ka oli­si pitä­nyt elää. Onko jo lii­an myöhäistä?

Perik­si en sil­ti anna, tais­te­len lop­puun asti. En jää tuleen makaa­maan, vaan aion elää täysillä.

On nau­run aiheet aina monet, yksi kovin uusi on, pelot­ta­va­kin. Se mik­si mua kieh­too, tah­don tie­tää sen, vaik kul­jen pit­kin aitaa ilman pai­taa, olen suu­ri reppana.

Se pian tekee tulo­aan, anna vie­lä aikaa. Kun peril­le se saa­puu ja kan­taa mus­taa kaa­puu. Mitä sit­ten aat­te­len, kun nos­taa sel­kään, yllä­tyn. Mik­si minä, tein­hän pal­jon hyvää ihmisenä?

En haluu vie­lä läh­tee, on tai­vaal­la niin mon­ta kau­nis­ta täh­tee. Kau­ka­na lois­taa ne, luo­den uskoa tule­vai­suu­teen, sehän on vie­lä edes­sä. Revon­tu­let lois­taa kirk­kaas­ti, tai­vaan kan­teen asti.

Mets.54, Hau­ki­pu­das