Pal­ve­lut liik­ku­maan, pors­tuat auki

Nuo­re­na lää­kä­ri­nä minul­la oli mah­dol­li­suus jal­kau­tua vii­koit­tain Tor­nion reu­na-alueil­le. Muis­te­len noi­ta vuo­sia kii­tol­li­se­na; ammat­ti­tai­toi­nen ter­vey­den­hoi­ta­ja ohja­si nuor­ta lää­kä­riä – tai­sim­me olla saman ikäi­siä, mut­ta Sei­ja tie­tys­ti pidem­pään jo työ­elä­mäs­sä ollut. Lisäk­si neu­vo­lan tilois­sa pää­si teke­mään nor­mi­neu­vo­lan ohes­sa monen­lais­ta toi­men­pi­det­tä, mikä näin jäl­keen­päin vähän hir­vit­tää. Onnek­si olen har­ras­ta­nut puu­töi­tä, joten pik­ku toi­men­pi­teet sujui­vat ilman suu­rem­pia haavereita.

Nyt Tor­nion etäi­sim­mät alu­eet ovat kuih­tu­neet ja moni on siir­ty­nyt kes­kus­taan ker­ros- tai pal­ve­lu­ta­loi­hin. Pal­ve­lui­ta kui­ten­kin tar­vi­taan, joten on vält­tä­mä­tön­tä miet­tiä uuden­lai­sia toteut­ta­mis­mal­le­ja; samal­la voim­me yhdis­tää eri­lai­sia pal­ve­lui­ta kuten las­ten ja nuor­ten pal­ve­lut (neu­vo­lat, kou­lu­ter­vey­den­huol­to), aikuis­ten pal­ve­lut (ajo­kort­ti­to­dis­tuk­set, ter­veys­tar­kas­tuk­set, lää­ke­hoi­don toteut­ta­mi­nen jne), sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lais­ten teke­mät ikäih­mis­ten hoi­toa ja pär­jää­mis­tä tuke­vat lin­jauk­set, mie­len­ter­veyt­tä tuke­vat ryh­mä­muo­toi­set toi­min­nat ym. Lää­kä­rin tar­ve liik­ku­vis­sa pal­ve­luis­sa on ollut vähäis­tä — koke­nut, väes­tön tun­te­va hoi­to­työn ammat­ti­hen­ki­lö pär­jää useim­mis­sa teh­tä­vis­sä ilman lääkäriä.

Lähi­hoi­ta­jat teke­vät koti­käyn­te­jä sekä taa­ja­mis­sa että syr­jem­mäl­lä. Ilman hei­dän työ­pa­nos­taan ei liik­ku­via pal­ve­lu­ja­kaan kysyt­täi­si ja moni sään­nöl­lis­tä apua arjes­saan tar­vit­se­va jou­tui­si siir­ty­mään lähel­le pal­ve­lu­kes­kuk­sia. Lää­kä­ril­lä on roo­li terveydenhoitajan/lähihoitajan rin­nal­la, mut­ta se hoi­tuu var­sin hyvin etäyh­teyk­sin; väes­tö­kin on hil­jal­leen tot­tu­mas­sa video­vas­taan­ot­toon — eihän se oikeas­ti puhe­lin­kes­kus­te­lus­ta eroa ja jut­tu­kump­pa­ni­kin näkyy. Itse olen etä­lää­kä­rin töi­tä teh­des­sä­ni useam­man­kin ker­ran toden­nut, että mei­dän hoi­to­työn ammat­ti­lai­set ovat jämp­tiä väkeä ja hei­dän kans­saan on ollut hyvä työs­ken­nel­lä. Jos­kus kävi niin, että minä puhuin suo­mea ja vas­ta­puo­li Kes­ki-Poh­jan­maal­ta omain­lais­ta ruot­sia – toi­siam­me ymmär­sim­me. Etä­oh­jein­kin hoi­to on toteu­tu­nut; usein yhteys on otet­tu var­muu­den vuoksi.

Poh­jois-Poh­jan­maal­ta löy­tyy kun­tia pal­ve­le­va sai­raan­hoi­to­pii­rin liik­ku­va ter­vey­syk­sik­kö Sil­mo, mikä on varus­tet­tu sil­män­poh­ja­ku­vaus­vä­li­neis­töl­lä. Lisäk­si Sil­mos­sa seu­lo­taan dia­beet­tis­ta sil­män­poh­jan­rap­peu­maa. Seu­lon­to­jen kat­ta­vuus on todel­la hyvä, yli 90%, ja ihmi­set tyy­ty­väi­siä lähipalvelusta.

Muu­al­la­kin maas­sa on inno­voi­tu. Kymen­laak­sos­sa on kehi­tet­ty liik­ku­va arvioin­ti-mal­li pal­ve­lua­sun­nois­sa asu­vil­le tai koti­hoi­don pii­ris­sä ole­vil­le ikään­ty­neil­le. Sai­raan­hoi­ta­ja voi teh­dä lähi­diag­nos­tiik­kaa, esim ottaa tuleh­dusar­von ja kon­sul­toi­da lää­kä­riä. Näin on väl­tet­ty useam­pi päi­vys­tys­käyn­ti sai­raa­las­sa. Kevyem­pi ja asiak­kaal­le inhi­mil­li­sem­pi tapa hoi­taa terveysasiat. 

Liik­ku­va pal­ve­lu ei ole itsei­sar­vo vaan aina pitää arvioi­da sen lisä­ar­vo ver­rat­tu­na perin­tei­seen vas­taan­ot­toon. Ter­vey­den- ja sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sia tar­vi­taan etääm­mäl­lä­kin ja jos tar­jol­la on suju­vas­ti toteu­tu­va etä- tai liik­ku­va pal­ve­lu, niin pal­ve­lul­le on var­mas­ti kysyntää.

Päi­vi Hirs­so, alue­vaa­lieh­do­kas, LT, eri­kois­lää­kä­ri, vara­val­tuu­tet­tu, Oulu, hyvin­voin­ti­lau­ta­kun­nan jäsen, Kokoomus