Iisu on iiläinen suunnistusseura. Lajiseura maalaispitäjässä oli ilmestys, johon ei uskottu. Nyt on takana 50 vuoden taival. Eikä Iisu aio hyytyä vieläkään.
Iisun syntysanat lausuttiin aikanaan Iin Urheilijoiden suunnistusjaostossa.
– Yleisseurassa me olimme kuitenkin vähän orpopojan asemassa. Sitten syntyi ajatus, että omassa seurassa olisi oma valta tehdä niin kuin haluttiin, muisteli juhlakokousväelle perustajajäsen ja seura-aktiivi Matti Haatainen.
Vilkasta keskustelua käynyt kokousväki puki sanoiksi senkin, että Iisun luomistyössä oli kyse myös lajien välisestä kisasta. Pesäpallopitäjä Iissä suunnistus oli uutta ja outoa. Eikä alku mitään juhlaa ollut muutenkaan, sillä yleensäkään maaseutupitäjän lajiseuran tulevaisuuteen uskovia oli harvassa.
Epäluulo sai iisulaiset puremaan hampaan yhteen. Eipä aikaakaan, kun seura korjasi arvokisamenestystä. SM-kultaa ja voittoja Jukolan viestistä ja rastiviikoilta toivat sekä miesten että naisten joukkueet.
Seuran oma onnikka kierteli ahkerasti pitkin Suomea ja naapurimaitakin. Juhlakokousväki muisteli vilkkaasti, kuinka makeilta maistuivat kisatuoksinassa paistetut räiskäleet ja omien huoltojoukkojen kokkaamat sopat, joista erityiskiitosta annettiin yhä kilpailevalle ja talkoita tekevällä Anneli Vilppolalle.
Samoin muisteltiin sitä intoa, millä toiminta rahoitettiin. Iisulaiset askaroivat joululyhteitä, urakoivat muuttoja, tekivät risusavottoja ja monenlaista muuta talkootyötä. Raha tehtiin kovalla työllä ja uhraamalla seuralle aikaa. Jos joskus olikin uupumusta, aika on kullannut muistot.
Joka vuosi iisulaisia ja nähdään edelleen Jukolan Viestissä ja Kainuun rastiviikolla ja ulkopuolella maan rajojen. Iissä suunnistuskisoja järjestetään pari kolme kertaa vuodessa. Sen lisäksi iiläisseura järjestää omalla vuorollaan muun muassa harjoituskisa Oulurasteja pari kertaa vuodessa.
Kartoitus on laajentunut. Iin kunnan laajenemisen myötä karttoja on tehty Kuivaniemeltä ja Jakkukylästä. Tällä hetkellä Iisun puheenjohtajana toimii Markku Loukusa, ja seuran toimintaa painotetaan lapsiin ja nuoriin sekä yhteistyöhön koulujen kanssa.
Uuden polven iisulaisia edustivat juhlakokouksessa Leevi Hietala (4 v) ja Nella Hietala (6 v). Molemmat aloittivat suunnistuskoulun viime kesänä. Nella muotoilee lajin ilot toteamukseen ”koska se on hauskaa ja siitä saa jalkoihin voimaa”. Nella tykkää kovasti myös suunnistuskoulun opestaan Anni Loukusasta.
– Me syötiin siellä metsässä mustikoita ja vadelmia. Anni on hyvä opettaja. Se keksii aina ideoita ja kysyy, että onko sinulla suunnitelmia, miten jatketaan.
Pikkuveli Leevi (4) on myös mukana suunnistuskoulussa ja hänen paras suunnistuskoulukaverinsa on isä Jouko Hietala ja välillä mukana oleva koira.
Nellan ja Leevin äiti Marika Hietala on suunnistanut aiemminkin ja lasten parissa töitä tekevänä hän tietää, että metsässä liikkuminen on taito, jota pitää opetella. Hän arvostaa suunnistusta myös siksi, että se on laji, joka vahvistaa luontoyhteyttä ja opettaa arvostamaan ja kunnioittamaan luontoa. Hieno on sekin, että suunnistaminen sopii kaiken ikäisille ja se on koko perheen harrastus.
Nella ja Lassi lukevat viime kesän huippuhetkiin vierailun Rovaniemellä järjestetyn Jukolan viestin kisakylässä. Se oli matka, jossa riittää hämmästelemistä yhä.
– Ja uskotko, että siellä ei ollut yhtään taloja, vaan kaikki asuivat teltoissa. Ja arvaapa mitä. Äiti sanoi, että siellä on suihkut ja saunakin teltassa.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.