Minulle on kunnia-asia, että olen saanut käydä kouluni lähellä kodin lämpöä. Pienessä Jokikylän kyläkoulussa otin ensimmäiset askeleeni koululaisena ja solmin ystävyyssuhteita, jotka kantavat edelleen.
Asemakylän alakoululta keräsin reppuuni oppeja, jotka veivät Haukiputaan yläasteen kautta alueemme ylpeydenaiheeseen, Haukiputaan lukioon. Sieltä ponnistin viimeisimpään opinahjooni, Oulun yliopistoon. Tahtoni jäädä kotiseudulleni myös korkeakouluopintoja varten on varsin tavanomainen myös muissa Oulun alueen nuorissa. Oulun ammattikorkeakoulu ja yliopisto ovat väistämättömät tekijät alueemme osaamisen ja elinvoiman takana.
Siksi aidosti kummastuttaa viime aikoina vellonut keskustelu korkeakouluverkon keskittämisestä. Ihmettelen sitä linjaa, jossa tiede, tutkimus tai ammattiin kouluttautuminen muuttuu epärelevantiksi heti, jos se toteutetaan Suomen kolmen suurimman kaupungin ulkopuolella. Suuresti kummeksun sitä argumenttia, että alueellisesti saavutettava korkeakoulutus heikentäisi Suomen kilpailukykyä kansainvälisesti.
Valtakunnallisella tasolla koulutuspolitiikan linja on nykyisen tiede- ja kulttuuriministeri Kurvisen johdolla muuttunut ja se on hyvä uutinen ennen kaikkea suomalaisille nuorille ja yrityksille ympäri maan. Keskittämispolitiikasta on siirrytty kohti kasvua tukevaa ja osaamistarpeisiin vastaavaa politiikkaa.
Aikansa opetusministeri ja sivistyksen suunnannäyttäjä Kerttu Saalasti oli presidentti Kekkosen tuella voimakkaasti toimeenpanemassa korkeakoulutuksen alueellistamista sodan jälkeisinä vuosina. Noina vuosina luotiin Oulun yliopistonkin kaltaiset maakuntayliopistot. Tuolloin yhteinen tahtotila oli, että henkisen ja aineellisen köyhyyden kukistamisen ratkaisu löytyy nimenomaan sivistyksestä.
Sivistyksen ja koko Suomen osaamisen kasvattamisen tavoite ei ole vanhentunut mihinkään. Tämän osoitti myös aluetutkimuksen vahvan vaikuttajan Timo Aron kommentti, jossa hän nosti koulutuksen maakuntien ja maaseudun keskeiseksi elinvoimaisuuden moottoriksi. Niillä alueilla, joilla on korkeaa koulutusta, on myös elinvoimaa ja hyvinvointia.
Sanoisinkin, että ilman Oulun yliopistoa Nokian kaltaiset menestystarinat tuskin olisivat syntyneet. Sen hedelminä näemme edelleen seutumme vahvan it-identiteetin sekä lukuisat alan yritykset.
Onneksi Oulu luottaa sivistykseen. Uusimman sivistysohjelman visio on: Sivistys rakentaa Oulua. Uskon, että meillä on rohkeutta toimia tuon vision mukaisesti myös tänään ja huomenna. Meillä ei ole varaa rajata sivistystä ja koulutusta koskemaan vain Etelä-Suomen suuria kaupunkeja.
Sivistys rakentakoon tulevaisuudessakin koko laajaa Oulua aina Haukiputaalta Ylikiiminkiin ja Tannilasta Oulunsaloon.
Eveliina Leskelä, kaupunginvaltuutettu, sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsen, Keskusta