Ei jokais­ta nuor­ta kiin­nos­ta pelaaminen

Äiti tulee huo­nee­see­ni valit­taen sii­tä, kuin­ka en tee mitään muu­ta kuin olen puhe­li­mel­la. Sul­jen kän­nyk­kä­ni, jos­ta olen juu­ri luke­nut e‑kirjaa, ja menen ulos istu­maan kei­nuun kir­ja­hah­mo­jen pyö­ries­sä mielessäni.

Suo­si­tus on, että ruu­dun ääres­sä oltai­siin päi­väs­sä noin kak­si tun­tia. Kou­lus­sa aikaa menee tie­to­ko­nei­den kans­sa hel­pos­ti tun­nis­ta kah­teen tun­tiin. Koto­na aika vie­räh­tää puhe­li­mel­la olles­sa ja pelail­les­sa hel­pos­ti sama määrä.

Nyky­ään sosi­aa­lis­ta medi­aa käyt­tä­vät lähes kaik­ki nuo­ret. Siel­lä voi hel­pos­ti jutel­la kave­rei­den kans­sa, tutus­tua uusiin ihmi­siin ja seu­ra­ta maa­il­man menoa omal­ta koti­soh­val­ta. Mut­ta inter­ne­tis­sä voi myös pela­ta, kiusa­ta, kat­soa elo­ku­via, videoi­ta tai muu­ten vain viet­tää aikaa sela­ten eri sivustoja.

Van­hem­pien kes­kuu­des­sa isos­ti puhut­tu aihe on: “Nuo­ret ovat lii­kaa puhe­li­mil­la.” Sen perus­teel­la van­hem­mat taka­va­ri­koi­vat puhe­li­met ja aset­ta­vat nii­hin aika­ra­joi­tuk­set, jon­ka seu­rauk­se­na nuo­rel­la on aikaa olla päi­väs­sä puhe­li­mel­la vain se kak­si tun­tia. Kon­tak­ti muu­hun maa­il­maan vähe­nee, eikä vapaa-ajal­le tah­do löy­tyä mitään tekemistä.

Puhe­li­met ote­taan pois vas­ta­lauseis­ta huo­li­mat­ta, ja ilman min­kään­lais­ta tie­toa sii­tä, mitä nuo­ri sil­lä tekee. Sil­lä aikaa, kun nuo­ri pelaa kuusi tun­tia päi­väs­sä, toi­nen nuo­ri käyt­tää ajan e‑kirjojen luke­mi­seen. Eläm­me vuo­des­sa 2021, mis­sä kaik­ki on netis­sä: Ravin­to­lois­ta kir­joi­hin, ja kir­jois­ta maa­il­man­ka­ta­stro­fei­hin. Puhe­li­mis­ta on tul­lut niin iso osa arki­päi­vää, ettei sitä edes huo­ma­ta. Jono­tat het­ken vuo­roa, kai­vat puhe­li­men esiin. Kou­lus­sa saat het­ken tauon, ja puhe­lin on jo kädes­sä­si. Toi­set mene­vät ensin kat­so­maan kave­rei­den lähet­tä­mät Snapc­ha­tit, ja toi­nen toi­voo, että ehti­si edes het­ken lukea lem­pi­ta­ri­naan­sa. Kol­mas taas halu­aa tie­tää mitä Kylie Jen­ner tekee sil­lä het­kel­lä, ja ehkä twii­ta­ta ainoil­le kave­reil­leen Twitterissä.

Nuo­ril­la, joil­la ei ehkä ole juu­ri­kaan kave­rei­ta kou­lus­sa tai vapaa-ajal­la, voi netis­sä olla koko­naan oma maa­il­ma, joka lie­vit­tää yksi­näi­syy­den tun­tua. Kave­rei­ta, joil­le voi ker­toa omas­ta päi­väs­tä ja jot­ka ovat sii­tä innos­tu­nei­ta kuu­le­maan, voi olla usei­ta, mikä on mie­les­tä­ni lois­ta­va asia! Toi­sel­le netis­sä ole­vat tari­nat saat­ta­vat olla pako­paik­ka todel­li­suu­des­ta, joka ei ehkä suju niin hyvin. Net­ti on tul­lut jokai­sel­le osak­si elä­mää, ja sik­si van­hem­pien kysy­mys ei sai­si olla: “Kau­an­ko olet ollut puhe­li­mel­la?”. Mie­les­tä­ni tämän sijaan van­hem­pi voi­si kysyä nuo­rel­ta esi­mer­kik­si “Mitä teet puhe­li­mel­la?” Nuor­ten ruu­tuai­kaa ei sai­si rajoit­taa tie­tä­mät­tä, miten nuo­ri käyt­tää aikan­sa sen ääres­sä. Kaik­ki eivät käy­tä aikaan­sa samal­la lail­la puhe­li­mel­la, ja jokai­sel­la on omat kiin­nos­tuk­sen koh­teet ja mieltymykset.

8.-luokkalainen Iis­tä