Tyhjillään olevalle ja purkutuomion saaneelle Kivikoululle jätettiin haikeat jäähyväiset kokoontumalla muisteluiden pariin koulun ruokasaliin viime keskiviikkoiltana. Oulun kaupungin omistuksessa oleva, Kiiminkijoen törmällä seisova jyhkeä entinen alakoulu, aiotaan purkaa ensi vuoden aikana.
Haukiputaan kirkonkylän asukasyhdistys sai kaupungilta luvan ja avaimet “Vihoviimeisten päättäjäisten” pitämiseen. Laajemmin tiloja ei enää päästy katsomaan, sillä se olisi voinut olla riskaapelia lasinsirujen ja muiden tihutöiden jäljiltä.
Vuonna 1953 rakennettu ja 80-luvulla laajennettu Kivikoulu koetaan tärkeäksi palaksi paikkakunnan historiaa. Seinät kätkevät sisäänsä monet muistot ja tarinat opintieltä. Esa Veijola muisteli vuotta 1964 ollessaan ekaluokkalainen. Elettiin Innsbruckin talviolympialaisten aikaa ja koululle päätettiin hankkia televisio. Oppilaat hankkivat rahat jätepaperikeräyksellä. Hieno Asavisio voitiin ostaa Olavi Markuksen liikkeestä.
– Olihan se mahtavaa katsoa kisoja. Opettaja sanoi aparaattia esitellessään: Saatiin sitten tämmöinen mulkosilmä. Televisiot olivat entisaikaan muodoltaan pulleita. Muita ohjelmia kuin urheilua ei katsottu.
Hiihto oli tärkeässä roolissa samaisella vuosikymmenellä. Koulun ympäristössä järjestettiin kansalliset puistohiihdot, joissa kisasi Suomen kärkinimet. Yle oli kuvaamassa kisoja ja Esa Veijola muistaa bonganneensa itsensäkin Urheiluruudusta.
– Ei ollut latukoneita, vaan me lapset tamppasimme latupohjat ja hiihdimme ladut kisakuntoon.
Heikki Jussila muisti pikkupoikana olleensa traktorimiehen völjyssä, kun Kivikoulua rakennettiin. Kuinka korkealta koulun savupiippu näyttikään.
– Iso kiitos kuuluu Kirkonkylän asukasyhdistykselle ja Haukipudas-seuralle, kun olette tehneet kaikkenne, jotta tämä koulurakennus olisi säilynyt, kiitteli Jussila.
Sirkka Kurkela muisteli kuinka Jokikylästä lähdettiin kulttuurikilpailuihin kirkonkylälle ja koulun isoon hienoon juhlasaliin.
Ajan saatossa on Haukiputaalla on pidetty koulua useissa paikoissa oppilasmäärien kasvaessa. Kulkemiseen ja monenlaisiin koulukyyteihin totuttiin. Aarno Ervasti muisteli kuinka oppilaita kuljetettiin Kiiminkijoen yli venekyydillä, kun siltaa ei vielä ollut olemassa. Vahinkojakin sattui.
– Kerran kaksi oppilasta tippui veneestä. Sen jälkeen veneeseen ei saanut ahtautua koko luokka kerralla. Rospuuttoaikana oppilaat matkasivat Peltosen linja-autolla Asemakylän kautta kirkonkylälle.
Heikki Jussila muisti kuinka oppilaita kuljetettiin Martinniemeen Mosorinin kuorma-auton lavalla, jossa oli ressu päällä.
Tuoreempia koulumuistoja oli Santtu Alholla, joka halusi tulla katsomaan entistä opinahjoaan. Hän aloitti koulutaipaleensa vuonna 2000. Luokan oppilaat saivat olla Vesi-Jatulissa koeuimareina, kun uimahalli valmistui. Tilatarpeen vaatiessa Jatulissa järjestettiin myös opetusta.
Aholla on ideana mielessä josko hän ehtisi vielä toteuttaa 3D-mallinnoksen Kivikoulusta, jolloin kouluun voisi tutustua myöhemmin tietokoneruudun välityksellä. Mallinnos saattaisi sopia myös kulttuuripääkapungin hanketarjontaan.
Koulun johtokunnan puheenjohtajana pitkään toiminut Keijo Kauppila oli huolissaan pihalla olevan taiteilija Sanna Koiviston yhdessä oppilaiden kanssa tekemän pihataideteoksen kohtalosta. Taideprojekti oli tärkeä ja merkityksellinen yhteistyöhanke koululla.
Kaupunki on luvannut huolehtia taideteoksesta kuten myös pihapiirissä olevasta kivistä ladotusta Jatulintarhasta, tiesi kirkonkylän asukasyhdistyksen puheenjohtaja Hannu Liljamo. Purkutyön aikana teokset suojataan ja ne voidaan siirtää myöhemmin viereisen Haukiputaan koulun pihapiiriin. Ei ole poissuljettu, etteivätkö teokset voisi jäädä nykyisille sijoilleen, mikäli ne sopivat tulevan asuinalueen suunnitelmiin.
Kivikoulun alueen kaupunki aikoo asemakaavoittaa omakoti- tai kerrostaloalueeksi. Kun siitä päätetään, kaavaprosessi kestänee vähintään kaksi vuotta.
Loppuvaiheet kummastuttavat
Kivikoulu jäi tyhjilleen vuonna 2014 oppilaiden siirtyessä uuteen Haukiputaan yhtenäiskouluun, jonka jälkeen alettiin kartoittaa rakennuksen jatkokäyttöä. Pari vuotta koulu oli väistötilana Kellon ja Kuivasjärven koulujen remontin aikana.
Paikallisesti olisi löytynyt intoa ja halua tehdä koulusta yhteisötalo kulttuuritoimijoiden, yhdistysten ja asukkaiden käyttöön. Idet kaatuivat rahanpuutteeseen. Kaupungilla ei ollut tarvetta eikä päättäjillä tahtoa ylläpitää koulua, joiden käyttökustannuksiksi on arvioitu 60 000–200 000 euroa vuodessa.
Haukipudas-seura haki koulurakennukselle suojelua, jota ELY ei puoltanut. Käsittely kesti viisi vuotta. Haukipudas-seuran puheenjohtaja Ilpo Väisänen sanoi, että nyt jälkeenpäin voidaan todeta, että mitään enempää koulun pelastamiseksi ei olisi voitu tehdä. Hän on harmissaan, että kaupunki käytti laissa olevaa porsaanreikää hyväkseen myöntäessään purkuluvan, koska nykyisessä asemakaavassa ei ole suojelumerkintää.
– Uskon, jos olisimme olleet Haukiputaan kuntana, olisi löytynyt enemmän intressiä säilyttää koulu ja nähdä sille käyttöarvoa tulevaisuudessa, sanoi Väisänen.
Paavo Kylmänen epäili Oulussa vallitsevan grynderimafian, joka vaikuttaa Haukiputaallakin.
– Oulun kaupungissa tehdään torvia päätöksiä. Niihin kuuluvat kaupunkipyörät, Isokadun katkaiseminen Valkean kauppakeskuksella ja rakentamalla alueita tukkoon kuten Toppilassa, sanoi Kylmänen.
Haukiputaalla harmitellaan, miksi Kivikoulu päästettiin rappeutumaan purkukuntoiseksi. Nuoriso valtasi rakennuksen aluksi kattoluukun kautta tihutöitä tekemään. Ruokalan lattian mustat rannut kertovat mopolla rälläämisestä sisätiloissa.
Mielipiteitä on tuotu ilmi myös sen puolesta, että vanha tarpeeton koulu joutaa purkaa, ja tilalle rakentaa asuntoja.
Pentti Haapakangas oli huolissaan purkutyön kestosta. Surullinen esimerkki löytyy Asemakylästä, missä yksityisomistuksessa oleva Pohjola-opisto sai rapistua vuosikausia ja purkutyö on edelleen kesken.
Tilaisuuteen kutsuttu kirkkoherra Jaakko Tuisku päätti illan.
– Oli hyvä päästä katsomaan koulua sisältä ja jättämään hyvästit. Koulu on aina merkityksellinen kyläyhteisölle ja kulttuurin kehto. Elämässä menee usein niin, että on aika rakentaa ja aika purkaa.
– Toivottavasti luopuminen merkitsee jonkin uuden avausta ja alkua.