Menestyminen omassa elämässään on suhteellinen käsite. Tämän saa huomata myös julkisuuden valokeilassa vuosikausia paistatellut tv-psykiatri, joka saa kutsun entisen rakastettunsa häihin. Nyt jostain pitäisi löytää korkean profiilin kumppani, ettei totuus oman siviilielämän säälittävästä tilasta täysin pudottaisi jalustalta muiden silmissä. Tässä ovat lähtökohdat syksyn uudelle kotimaiselle elokuvalle Vuosisadan häät, joka tulee ensi-iltaansa 15. lokakuuta.
Elokuvan pääosassa nähtävä Outi Mäenpää kuuluu Suomen nimekkäimpiin näyttelijöihin. Vaikka nelinkertainen Jussi-voittaja on valkokankailla tuttu näky, edellisestä pääosasta on ehtinyt vierähtää tovi: Petri Kotwican ohjaama Musta jää ilmestyi vuonna 2007. Mäenpää kuvaileekin tunnelmiaan jännittyneiksi, eteenkin kun hänen hahmonsa eroaa merkittävästi hänen tähänastisen uransa muista roolitöistä.
_ Tuollainen rajaton persoona, joka sekoilee oikein urakalla, on todella jännittävä laittaa eetteriin ihmisten eteen. Onneksi aikaa tehdä elokuvaa oli paljon ja hahmoon pystyi paneutumaan kunnolla. Minusta on tärkeää, että vaikka elokuva saisi arvosteluissa vain yhden tähden, niin tiedät kuitenkin itse yrittäneesi parhaasi, Mäenpää kuvailee.
Mäenpään roolihahmo elokuvassa on omalaatuinen ja egoistinen Viima von Ausgezeichnet. Hieman Johanna Tukiaisen, Dr. Philin ja Jari Sarasvuon risteytykseltä tuntuvalla hahmo on kaukana Mäenpään tunnetuiksi tehneistä vahvoista nais- ja äiti-rooleista. Viima ei tosin ole hänkään pelkästään koominen koheltaja, vaan taustalla on tässäkin traaginen pohjavire. Mäenpään mukaan hahmo on myynyt sielunsa julkisuudelle.
– Viima on luonut itsestään kuvan hyvin pärjäävänä ja vahvana ihmisenä, joka on kuitenkin sisältä hyvin yksinäinen ja rikki. Sellainen epäsuhta oireilee pakostakin yksityiselämän puolella.
Tässä mielessä elokuva sivaltaa tarkasti nykyisen some-aikakauden henkeä. Mäenpään hahmon tragedia ei ole niinkään rakkauden puute, vaan itseluotu julkinen paine ja näyttämisentarve. Tunteet ovat lopulta täysin sivuseikka. Ulkoiset paineet oireilevat rajun impulsiivisena, jopa itsetuhon rajoja lähentelevänä käytöksenä, jollaista elokuvan ohjaaja Marja Pyykkö on menestyksekkäästi kuvannut aiemmin muun muassa läpimurtoelokuvassaan Sisko tahtoisin jäädä (2010).
– Olen metodinäyttelijä, eli minulle on tärkeää, miltä hahmo näyttää ja tuntuu. Olen oppinut luopumaan ajatuksesta, että minun tarvitsisi täysin ymmärtää esittämääni hahmoa. Minä vain toimin, Mäenpää kiteyttää.
Kiinnostavista lähtökohdistaan huolimatta Vuosisadan häät sortuu kotimaisten komediaelokuvien helmasyntiin: se ei ole kovin hauska. Niin viihdyttävää kuin Mäenpään pidättelemätöntä menoa onkin aluksi seurata, alkaa katkeran naisen viinanhuuruinen hortoilu nopeasti puuduttaa. Tämä lienee ainakin osin tarkoituksellista. Huvittavista tilanteista huolimatta Pyykön muista ohjaustöistä tuttu ahdistavuus nousee varsinkin loppupuolella hallitsevaksi tunnetilaksi.
Jussi-voittaja Aleksi Bardyn kynäilemä käsikirjoitus ei ole sekään mikään loistosuoritus. Punainen lanka tuntuu hukkuvan tuon tuosta, Matleena Kuusniemen ja Juho Milonoffin sinänsä kiinnostavat hahmot jäävät täysin paitsioon, eikä Mikko Leppilampikaan saa kunnollista tekemistä palkkansa eteen.
Vuosisadan häät
Ohjaus: Marja Pyykkö
Pääosissa: Outi Mäenpää, Mikko Leppilampi, Matleena Kuusniemi, Juho Milonoff, Lauri Maijala
Ensi-ilta: 15.10.2021
Arvio: 2/5