Kisa- ja turnausmatkoja, vaate- ja välinetilauksia, tilityksiä, mokkapaloja, arpajaisvoittojen keräilyä, varainhankintaa, seuratoiminnan kehittämistä jne.
Muun muassa näitä asioita mietitään päivittäin seuratoiminnassa, niihin kuluva aika on tuhansia työtunteja, sitoutumista, jota ei voi edes rahalla mitata. Alueellamme toimii useita eri seuroja, joilla on pitkät ja ansiokkaat perinteet. Vain pienen pieni osa saa seuralta palkkaa työstään ja sekään leipä ei ole leveä. Alueellamme voi vat harrastaa monenlaista niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin, mutta kuinka pitkään? Maksamme seurojen toimintamaksuja taataksemme seurojen toiminnan. Talkootoiminnan vähentyessä, seurojen osallistumismaksut ovat jo kasvaneet merkittävästi. Nykyisetkään maksut eivät kuitenkaan riitä kattamaan sitä kaikkea, mitä seuratoiminta edellyttää onnistuakseen. Se vaatii myös aktiivista talkootyötä, varainkeruuta, josta on alkanut tulla katoava kansanperinne.
Talkootyö on perinteinen naapuriavun muoto, johon liittyy vahva yhteisöllisyyden tunne. Talkoissa autetaan esimerkiksi talon rakentamisessa tai annetaan muuta työpanosta ilman korvausta. Talkootyö hyödyttää välittömästi yhteisön tarkoituksen mukaista yleishyödyllistä toimintaa. Seuratoiminnassa talkootyö on seuratoiminnan elinehto. Se ei ole vain euroja, se kasvattaa parhaillaan myös joukkuehenkeä ja luo tätä kautta myös parempia tuloksia.
Liikuntakasvatuksen professori Pasi Koski on tutkinut seurojen toimintaa ja talkootyön merkitystä seurojen toimintojen onnistumisen kannalta ko usean vuoden ajan. Suomalainen seurojen toiminta on osoittautunut kansainvälisissä vertailuissakin edulliseksi ja tehokkaaksi talkootyön ansiosta. Maksut on pystytty pitämään kohtuullisina eri lajeissa talkootyön avulla. Talkoo-innon hiipuminen voi romuttaa kuitenkin koko seurajärjestelmän.
Koski kuvailee suomalaisten asenneilmaston muuttuneen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Ennen suomalaiset toimivat kuuliaisesti yhteisen hyvän eteen mutta nykyään kansalaisia motivoivat toisenlaiset arvot, eivätkä ne valitettavasti liity yhteisöllisyyteen. Koski jakaa seurojen jäsenistön karkeasti neljään eri asenneryhmään. Ensimmäisen ryhmän edustajat identifioituvat veronmaksajiksi ja kokevat seurat kirjaston kaltaisina ilmaisina palvelupisteinä. Toiset taas näkevät itsensä maksavina asiakkaina ja ovat aina valmiita vaihtamaan “parempaan”, toiseen seuraan. Kolmannessa ryhmässä seura nähdään tuottavana sijoituksena, johon investoiminen tuottaa pitkän tähtäimen voittoja. Viimeinen ryhmä koostuu jäsenistä, jotka pitävät urheiluseuraa pystyssä. He ovat talkoisiin aktiivisesti osallistuvia, me-henkisiä ihmisiä, joiden silmissä seura on yhteisö.
Seurojen sisällä tehdään kuitenkin edelleen erinomaista talkootyötä. Iso kiitos erityisesti teille valmentajat, apuvalmentajat, joukkueenjohtajat, rahastonhoitajat jne. jotka päivittäin pyöritätte alueemme seuratoimintaa. Ilman teitä ja panostanne harrastaminen alueellamme jäisi. Pyydän teitä seurojen toimintaan osallistuvia miettimään harrastustenne ja lastenne harrastusten merkitystä ja sitä kautta omaa aktiivisuuttanne seuran talkootyöhön. Voisitteko tehdä jotakin toisin?
Talkoolainen