Har­taus: Kuka on suurin

Jus­si Rinta-Jouppi.

Tule­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ope­tus­lap­set pyy­tä­vät Jee­sus­ta ker­to­maan kuka on suu­rin tai­vaas­sa. Tämän kuul­les­saan Jee­sus aset­taa hei­dän kes­kel­leen lap­sen, yhden tuon ajan vähek­sy­tyis­tä, ja ilmoit­taa että hei­dän täy­tyy nöyr­tyä tämän lap­sen kal­tai­sek­si. Sii­nä­pä ohjet­ta meil­le jokai­sel­le ker­rak­seen. Mut­ta mitä oikein tar­koit­taa tul­la lap­sen kaltaiseksi?

Pie­nen lap­sen nöy­ryys on meil­le kris­ti­tyil­le hyvin esi­ku­val­lis­ta; lap­si on nimit­täin aina lap­si, eikä pyri­kään ole­maan mitään muu­ta. Sen sijaan että meil­tä vaa­dit­tai­siin kas­va­mis­ta, kyp­sy­mis­tä, tai täy­del­li­syyt­tä uskos­sa Juma­lan val­ta­kun­taan pää­syn ehto­na, pyy­de­tään meil­tä vain uskoa. Lap­si uskoo ja luot­taa sokeas­ti, ilman vakuut­te­lu­ja tai todis­tei­ta. Se riit­tää. Ja uskon Juma­la, mei­dän Tai­vaal­li­nen Isäm­me, antaa meil­le lah­jak­si. Juu­ri lap­si onkin mei­dän kris­tit­ty­jen paras mah­dol­li­nen esi­ku­va; Lap­sel­la on vain yksi taho, jon­ka suo­jaan tur­va­ta ja jon­ka puo­leen kään­tyä; Omat van­hem­mat. Samoin me kaik­ki Juma­lan lap­set saam­me tur­va­ta mei­dän hyvään Tai­vaal­li­nen Isäämme.

Jee­sus aset­tui aikoi­naan sekä sanoin että teoin kaik­kien las­ten suo­je­li­jak­si. Lap­set oli­vat nimit­täin tuol­loin usein hyvin hei­kos­sa ase­mas­sa yhteis­kun­nas­sa. Jee­suk­sen esi­mer­kin ansio­ta onkin aina­kin osit­tain, ettei las­ta enää ylei­ses­ti pide­tä van­hem­pien­sa omai­suu­te­na, vaan ihmisenä.

Nyky­ään suu­rim­mas­sa osas­sa maa­il­maa las­ten oikeu­det ja arvo tun­nus­te­taan­kin aina­kin ylei­sel­lä tasol­la. Las­ten tie ihmi­sar­voi­seen elä­mään ja inhi­mil­li­seen koh­te­luun on kui­ten­kin ollut pit­kä ja kivi­nen, eikä se ikä­vä kyl­lä toteu­du kaik­kial­la maa­il­mas­sa edel­leen­kään. Kuvaa­vaa las­ten hei­kos­ta ase­mas­ta his­to­rial­li­ses­ti on, että lakiin tuli vas­ta 400-luvul­la kris­ti­tyn kei­sa­ri Theo­do­siuk­sen toi­mes­ta kiel­to, ettei van­hem­mil­la ollut oikeut­ta tap­paa lap­si­aan tai myy­dä hei­tä orjik­si. Kol­lek­tii­vi­nen his­to­riam­me on täyn­nä tuo­ta lakia edel­tä­viä kau­heuk­sia lap­sia koh­taan, ja myös sen jäl­kei­siä, aina mei­dän päi­viim­me asti.

Jee­suk­sen ja las­ten yhteys on luja; Se, joka ottaa vas­ta­tak­seen lap­ses­ta, ottaa samal­la vas­taan Jee­suk­sen, eli armon ja pelas­tuk­sen. Jee­sus ilmai­see hyvin­kin kovaa kiel­tä käyt­täen mil­lai­nen koh­ta­lo oli­si oikeu­den­mu­kai­nen sel­lai­sil­le, jot­ka hou­kut­te­le­vat hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­via pois mei­dän ainoan toi­vom­me ja pelas­tuk­sem­me luo­ta, mei­dän Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen armah­ta­van rak­kau­den pii­ris­tä. Jee­sus on las­ten ystä­vä, joka ei suo yhden­kään jou­tua kado­tuk­seen. Hänel­le jokai­nen on tär­keä. Jee­sus koros­taa­kin las­ten suur­ta mer­ki­tys­tä Juma­lan per­he­väen kes­kuu­des­sa, osa­na mei­dän laa­jaa seu­ra­kun­taam­me. Her­ram­me on itse sano­nut: ”Sal­li­kaa las­ten tul­la minun luok­se­ni, älkää estä­kö hei­tä. Hei­dän kal­tais­ten­sa on Juma­lan val­ta­kun­ta. Toti­ses­ti: joka ei ota Juma­lan val­ta­kun­taa vas­taan niin kuin lap­si, hän ei sin­ne pääse.”

Otta­kaam­me siis mal­lia lap­sis­ta ja huo­leh­ti­kaam­me heis­tä lähel­lä ja kau­ka­na, sil­lä he ovat toti­ses­ti mei­dän tule­vai­suu­tem­me. Siu­nat­tu­ja olkoon kaik­ki Juma­lan lapset.

Jus­si Rin­ta-Joup­pi, seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Hau­ki­pu­taan seurakunta