Paik­ka, jos­sa kult­tuu­rin teki­jät voi­tai­siin koo­ta luon­te­vas­ti yhteen ja jos­sa saa­tai­siin aikaan moni­puo­li­sia poik­ki­tai­teel­li­sia pro­duk­tioi­ta. Se on ollut iiläi­sen Miia Suti­sen haa­ve niin kau­an kuin hän jak­saa muis­taa. Kun hän työs­ken­te­li kan­sa­lais­opis­ton tans­sin­opet­ta­ja­na 2000-luvun alus­sa, visio kir­kas­tui entisestään.