Kolum­ni: Juha Mart­ti­la: Onko EU isän­tä vai renki?

Tämä kesä tar­jo­si kovaa kes­kus­te­lua ja mer­kit­tä­viä EU-pää­tök­siä Suo­men luon­non­va­ro­jen käyt­töä kos­kien. Näyt­tää sil­tä, että var­sin­kin komis­sio on var­sin kova­kou­rai­nen run­noes­saan kes­ki­tet­tyä ohjaus­ta yli jäsenmaiden.

Kesän super­vii­kot alkoi­vat pää­tök­sil­lä EU:n yhtei­ses­tä maa­ta­lous­po­li­tii­kas­ta. Maa­ta­lous on ala, jos­sa EU on perin­tei­ses­ti isän­tä ja jäsen­val­tiot jou­tu­vat toi­mi­maan hyvin tiu­kan euroop­pa­lai­sen lain­sää­dän­nön puris­tuk­ses­sa. Par­hail­laan lausun­to­kier­rok­sel­la ole­va kan­sal­li­nen maa­ta­lous­po­li­tii­kan ohjel­ma vaa­tii vie­lä komis­sion hyväksynnän.

Maa­ta­lous­po­li­tiik­kaan on käy­tet­tä­vis­sä suu­rin piir­tein nykyi­sen­kal­tai­nen raha­mää­rä vuo­sil­le 2023–2027. Kovin mete­li on nous­sut sii­tä, käy­te­tään­kö täs­tä riit­tä­väs­ti ilmas­to- ja ympä­ris­tö­työ­hön. Maa­ta­lous­yrit­tä­jät tin­ki­vät käy­tän­nös­sä 25 % tulois­taan ilmas­ton ja luon­non hyväk­si. Mie­les­tä­ni osuus on erit­täin mit­ta­va ja arvos­tuk­sen ansaitseva.

EU:n vai­ku­tus­val­ta met­siem­me hoi­toon on sen sijaan ollut ver­ra­ten pie­ni, mut­ta nyt on toi­nen ääni kel­los­sa. EU:ssa on sel­viä pyr­ki­myk­siä isän­näk­si met­siim­me. Tämä on käy­nyt ilmi kesän poliit­ti­sis­sa vään­nöis­sä ilmas­to- ja ener­gia­po­li­tii­kas­ta sekä luonnonsuojelusta.

Suo­mi ja Ruot­si ovat otta­neet ison roo­lin puo­lus­taes­saan kan­sal­lis­ta met­sä­po­li­tiik­kaa. Met­sien roo­li ja mer­ki­tys vaih­te­lee suu­res­ti jäsen­mai­den välil­lä. Jos­sain met­sät ovat mei­kä­läi­sit­täin puis­to­ja, jos­sain pel­to­jen ja met­sien raja on häi­ly­vä, kun pui­den kes­kel­lä vil­jel­lään maa­ta. Pel­ko­na on, että vah­va EU:n ote pakot­tai­si kaik­ki yhteen muottiin.

Poh­jois­mai­den met­sä­ta­lou­den mal­li on tuo­nut kan­sal­le hyvin­voin­tia ja kas­vat­ta­nut maa­il­man mit­ta­kaa­vas­sa ennä­tyk­sel­li­set hii­li­nie­lut. Poh­jo­las­sa on pit­kään ymmär­ret­ty, että kes­tä­vä met­sän­hoi­to tar­vit­see talou­del­li­set kan­nus­teet ja met­sien ter­vey­des­tä on pidet­tä­vä huolta.

Suo­mes­ta­kin on huu­det­tu EU:n apua tur­vaa­maan met­sä­luon­non moni­muo­toi­suut­ta. Täs­sä kyl­lä itse­luot­ta­mus rakoi­lee pahas­ti. Met­sän­hoi­don mene­tel­miä kehi­te­tään koko ajan luon­to­ys­tä­väl­li­sem­mäk­si. EU:n byro­kra­tia ei tähän lisä­ar­voa tuo.

Tämän vuok­si val­mis­teil­la ole­van EU:n met­sä­stra­te­gian suu­rek­si kysy­myk­sek­si on nous­sut se, mil­lais­ta val­taa EU ja jäsen­maat käyt­tä­vät. Komis­sion nui­va lin­ja oike­ni met­sä­mai­den vah­van edun­val­von­nan ansios­ta, mut­ta sel­väs­ti jotain jäi ham­paan­ko­loon. Suo­men hal­li­tuk­sen onkin tule­van tal­ven aika­na olta­va tark­ka­na ja jämäk­kä­nä, jot­tei met­sä­val­ta livah­da Brys­se­lin kabinetteihin.

EU:n päät­tä­jät ovat kiin­nos­tu­nei­ta met­sis­täm­me osit­tain rahan ja val­lan vuok­si. Raha liit­tyy EU:n kun­nian­hi­moi­seen ilmas­to­po­li­tiik­kaan. Ilmas­to­neut­raa­lik­si pää­se­mi­nen on työn ja tus­kan taka­na mones­sa Kes­ki-Euroo­pan kivi­hii­li­ve­toi­ses­sa maas­sa. Suo­mes­sa tilan­ne on pal­jon parem­pi erin­omai­ses­ta met­sän­kas­vus­ta joh­tuen. Niin­pä met­sien hii­li­nie­lut ovat raha­nar­vois­ta tava­raa ilmas­to­po­li­tii­kan kus­tan­nus­ten jaos­sa. Halu on kova sosia­li­soi­da met­sän­hoi­don saa­vu­tuk­sem­me koko EU:n hyväksi.

Val­ta­pe­lis­sä näen yhtey­den EU:n tii­vis­ty­mi­sen ja vih­reän kehi­tyk­sen välil­lä. Brys­se­lis­sä tavoi­tel­laan maa­il­man­laa­juis­ta joh­ta­juut­ta kes­tä­väs­sä kehi­tyk­ses­sä. Se on tavoit­tee­na hyvä, mut­ta kään­tyy itse­ään vas­taan, jos tätä käy­te­tään Troi­jan hevo­se­na kes­kus­joh­toi­suu­den lisäämiseksi.

Ilmas­to- ja ympä­ris­tö­työs­sä EU:n roo­li­na olkoon vii­sai­den ja tie­tee­seen poh­jau­tu­vien vel­voit­tei­den aset­ta­mi­nen. Miten asiat käy­tän­nös­sä teh­dään, jää­köön val­tioi­den har­teil­le. Vii­saus asuu yleen­sä siel­lä, mis­sä asioi­ta ihan oikeas­ti tehdään.

Juha Mart­ti­la, MTK:n puheenjohtaja

Kuva: Jaa­na Kankaanpää