Kun­tou­tuu­ko Adhd-lap­si siivousvälinevarastossa?

Eläm­me 2020-lukua. Neu­rop­sy­kiat­ri­ses­ti oirei­le­van lap­sen kun­tout­ta­va tera­pia voi yhä tapah­tua päi­vä­ko­din tai kou­lun sii­vous­ko­pis­sa tai urhei­lu­vä­li­ne­va­ras­tos­sa. Kop­pi­te­ra­pian pitäi­si olla his­to­ri­aa, mut­ta ikä­vä kyl­lä se on lii­an monel­le lap­sel­le toti­sin­ta tot­ta edel­leen. Mik­si näin on? Ammat­ti­lai­si­na tie­däm­me, ettei kopis­sa teh­ty tera­pia siir­ry lap­sen arkeen, vaan jää lap­sel­le ainoas­taan kivak­si leik­ki­het­kek­si. Tera­pian tavoi­te on kun­tout­taa, ei tar­jo­ta pelk­kää leik­ki­het­keä jos­sa­kin kop­pe­ros­sa. Vaik­ka leik­ki kuu­luu­kin osa­na terapiaan.

Kun­tout­ta­van arjen raken­ta­mi­nen tuli­si alkaa jo taa­pe­roi­käi­se­nä. Neu­vo­las­sa tuli­si olla kei­no­ja tart­tua hätään­ty­neen van­hem­man, lap­sen­sa par­haan asian­tun­ti­jan huo­leen, ja läh­teä sel­vit­tä­mään lap­sen tar­vit­se­mia tuki­toi­mia. On erit­täin tär­ke­ää, että neu­rop­sy­kiat­ri­ses­ti oirei­le­val­le lap­sel­le sekä hänen ympä­ris­töl­leen tar­jo­taan tukea ja ohjaus­ta hyvis­sä ajoin. Var­hai­sel­la tun­nis­ta­mi­sel­la ja kun­tou­tuk­sen aloit­ta­mi­sel­la tue­taan lap­sen itse­tun­non kehi­tys­tä sekä hänen toi­mi­aan arjes­sa niin, että hän voi tun­tea kuu­lu­van­sa lap­si­jouk­koon. Jouk­koon kuu­lu­mi­nen on perustarpeitamme.

Var­hai­sel­la puut­tu­mi­sel­la este­tään vää­rien toi­min­ta­mal­lien oppi­mis­ta ja syvään juur­tu­mis­ta. Tie­däm­me ylei­ses­ti, että van­has­ta tot­tu­muk­ses­ta pois oppi­mi­nen on pit­kä­kes­toi­sem­paa kuin uuden oppi­mi­nen. Var­hai­sel­la puut­tu­mi­sel­la mah­dol­lis­te­taan itse­tun­non, minä­ku­van, iden­ti­tee­tin ja minä­pys­ty­vyy­den tun­tei­den vah­vis­tu­mi­nen pie­nes­tä pitäen. Neu­rop­sy­kiat­ri­ses­ti oirei­le­va lap­si tar­vit­see usein apu­kei­no­ja oppiak­seen sosi­aa­li­sia- ja myös elä­mäs­sä tär­kei­tä tun­ne­tai­to­ja. Lap­si ei pys­ty oma-aloit­tei­ses­ti muut­ta­maan omaa toi­min­taan­sa tai käy­tös­tään vaan tar­vit­see sii­hen vah­vaa ympä­ris­tön tukea ja ohjaus­ta. Min­kä pie­ne­nä oppii, sen van­ha­na tai­taa, sanotaan.

Var­hai­sen kun­tou­tuk­sen jär­jes­tä­mi­ses­sä avai­na­se­mas­sa on moniam­ma­til­li­nen, tii­viis­sä yhteis­työs­sä lap­sel­le ja hänen lähi­pii­ril­leen suun­ni­tel­tu kun­tout­ta­va arki. Arki, joka edis­tää oikei­den toi­min­ta­ta­po­jen oppi­mis­ta, mut­ta ei rasi­ta lii­kaa per­heen voi­ma­va­ro­ja. Tera­piois­sa har­joi­tel­ta­vat asiat ovat aito­ja arjes­sa yleis­ty­viä tai­to­ja. Samal­la ne anta­vat per­heel­le kei­no­ja jak­sa­mi­seen. Tera­piois­sa opi­taan ja vah­vis­te­taan oikei­ta toi­min­ta­ta­po­ja tavoit­tee­na lap­sen sosi­aa­lis­ten tai­to­jen ja toi­min­ta­ky­vyn vah­vis­tu­mi­nen. Lap­sel­le anne­taan mah­dol­li­suus osal­lis­tua aidos­ti itse­ään kos­ke­viin toi­miin ja siten vai­kut­taa omaan elämäänsä.

Kun­tou­tuk­sen mah­dol­lis­tu­mi­nen edel­lyt­tää pait­si moniam­ma­til­li­sen yhteis­työn ja tera­pioi­ta toteut­ta­vat tahot mukaan, mut­ta myös riit­tä­vät tuki­toi­met lap­sen arkeen. Se, että lap­si pär­jää joten­ku­ten, ei rii­tä. Neu­rop­sy­kiat­ri­ses­ti oirei­le­val­la lap­sel­la tulee olla yhden­ver­tai­nen mah­dol­li­suus osal­lis­tua. Tera­pias­sa opit­tu­jen tai­to­jen yleis­ty­mi­nen arkeen vaa­tii sato­ja tois­to­ja sekä jat­ku­van tuen. Van­hem­mat, päi­vä­ko­ti ja kou­lut tar­vit­se­vat riit­tä­vät hen­ki­lös­tö- ja aika­re­surs­sit tukeak­seen ja ohja­tak­seen las­ta täs­sä arjen kun­tou­tu­mi­ses­sa. Lisäk­si tar­vi­taan ymmär­rys­tä ja tie­toa. Ja tukea myös ammat­ti­lai­sil­le työssään.

Kun­tou­tus ei voi olla arjes­ta irral­lis­ta puu­has­te­lua muul­ta maa­il­mal­ta eris­te­tys­sä kopis­sa. Kun­tou­tuk­sen tar­koi­tus on mah­dol­lis­taa toi­mi­va arki lap­sel­le ja hänen lähei­sil­leen lap­sen luon­nol­li­sis­sa kas­vu­ym­pä­ris­töis­sä. Täs­tä syys­tä myös jal­kau­tu­mi­nen kotei­hin ja lap­sen kas­va­tusyh­tei­söi­hin, päi­vä­ko­tei­hin ja kou­lui­hin on tär­ke­ää. Var­hai­ses­sa vai­hees­sa toteu­tet­ta­va tera­pia ei pää­se yleis­ty­mään kopis­sa istuessa.

Par­haim­mil­laan arjen kun­tou­tus on sau­ma­ton­ta ja yhteen kie­tou­tu­nut­ta toi­min­taa, jos­sa ammat­ti­lai­set ja lähei­set yhdes­sä tuke­vat, ohjaa­vat ja kan­nus­ta­vat las­ta eteen­päin. Ihan­ne­kun­tou­tus on näky­mä­tön, luon­te­va osa lap­sen arkea. Arkea, jos­sa kai­kil­la osal­li­sil­la on sama tavoi­te — sosi­aa­li­ses­ti ja toi­min­nal­li­ses­ti mah­dol­li­sim­man itse­näi­nen lap­si. Kun huo­leh­dim­me neu­rop­sy­kiat­ri­ses­ti oirei­le­van lap­sen var­hai­ses­ta kun­tou­tuk­ses­ta, huo­leh­dim­me samal­la hänen oikeuk­sien­sa toteu­tu­mi­ses­ta. Se vel­voi­te kuu­luu yksi­no­maan meil­le aikui­sil­le. Var­hain on par­hain – edelleen!

Aslak Ran­ta­kok­ko, yhden­ver­tai­suus­asian­tun­ti­ja, Ii

Erja Selin, neu­rop­sy­kiat­ri­nen val­men­ta­ja, Espoo

Neu­ro­kir­jon Ammat­ti­lai­set NAM ry