Nämä tutut Jaakko Juteinin kirjoittamat laulun sanat 1700-luvulta sopivat selontekoon henkilöistä, jotka ovat toimineet kotiseutuyhdistyksissä niin innokkaasti, että heitä kutsuttiin ”kotiseutuihmisiksi”, ikään kuin he olisivat olleet oma ihmislajinsa. Kotiseudun vaalimista on tosin myös moitittu nurkkakuntaiseksi, mitä se joillakin on ollut mutta ei kaikilla, tai yliromanttiseksi hassahtavaksi menneisyyden ihailuksi, vaikka siihen liittyy väistyneiden sukupolvien työn kunnioitusta. Kasvatustieteessä sitä syrjittiin pitkään, koska siinä operoitiin tunteenomaisilla moniselitteisillä käsitteillä. Sen mukaan oli asiallisempaa puhua vain nimeltä mainituista seuduista tai paikoista.