Koh­ti aluevaaleja

Vaa­lit ovat aina kisa ja kisois­sa halu­taan esiin­ty­mään par­haat voi­mat. Näin tulee käy­mään myös ensi tam­mi­kuus­sa pidet­tä­vis­sä alue­vaa­leis­sa, joi­den kam­pan­join­tiai­ka alkaa viral­li­ses­ti huo­men­na. Puo­luei­den ehdok­kai­na tulee var­mas­ti esiin­ty­mään näky­viä val­ta­kun­nan- ja kun­nal­lis­po­lii­tik­ko­ja. Kun yksi puo­lue tekee niin, ei sitä toi­nen­kaan voi olla teke­mät­tä. Näky­vä ja tun­net­tu ehdo­kas kerää ääniä koko ryhmälleen.

Itsel­leen pal­jon teh­tä­viä hamun­neen ja nii­tä saa­neen polii­ti­kon on pää­tet­tä­vä se, voi­ko hän uskot­ta­vas­ti hoi­taa usei­ta kan­san­val­lan suo­mia vel­vol­li­suuk­sia. Ken­ties hän on minis­te­ri, kan­san­edus­ta­ja, kun­nan­val­tuu­tet­tu ja mah­dol­li­ses­ti alue­vaa­lien jäl­keen myös alue­val­tuu­tet­tu päät­tä­mäs­sä maa­kun­tan­sa sote-asiois­ta. Ikä­väl­tä kuu­los­ta­va aja­tus oli­si Suo­men kal­tai­ses­sa demo­kra­tias­sa kui­ten­kin se, että jokin val­lan­käy­tön por­ras oli­si maan kan­sa­lai­sel­ta kiel­let­ty jon­kin toi­sen luot­ta­mus­teh­tä­vän takia.

Alue­val­tuus­ton koon mää­rää hyvin­voin­tia­lu­een asu­kas­lu­ku kulu­van vuo­den elo­kuun lopus­sa. Jol­lei maa­kun­nas­ta syn­ny yhtäk­kiä suur­ta jouk­ko­pa­koa, niin Poh­jois-Poh­jan­maan tapauk­ses­sa val­tuus­ton koko on 79 val­tuu­tet­tua. Val­tuus­tos­sa tulee ole­maan ehdot­to­mas­ti eni­ten oulu­lai­sia edus­ta­jia. Sen tulee mää­rää­mään jo rajat­tu ehdo­kas­mää­rä, joka on 1,25-kertainen mää­rä ehdok­kai­ta val­tuus­toon valit­ta­vien mää­rään näh­den. Voi olla, että pie­nen kun­nan kär­ki­po­lii­ti­kol­la­kaan ei ole pää­syä alue­val­tuus­toon. Tun­net­tuut­ta ja äänes­tä­jiä pitäi­si olla yli kun­ta­ra­jo­jen. Sik­si­kin tai­taa käy­dä niin, että puo­lu­eet val­jas­ta­vat uusiin vaa­lei­hin näky­vim­mät poliitikkonsa.

Alue­val­tuus­tot tule­vat käyt­tä­mään hyvin­voin­tia­lueil­la (maa­kun­nis­sa) ylin­tä sote-pää­tös­val­taa, mut­ta hal­lin­to­ra­ken­tee­seen kuu­lu­vat myös alue­hal­li­tus sekä eri­lai­set lau­ta­kun­nat ja joh­to­kun­nat, joi­ta luo­daan tar­peen mukaan.

Sote-rat­kai­su luo siis polii­ti­koil­le uuden­lai­sia teh­tä­viä. Toi­voa sopii, että uudis­tuk­sen tär­kein asia ei unoh­du hal­lin­toa luo­taes­sa. Uuden soten tär­kein ja perim­mäi­nen tar­koi­tus lie­nee kui­ten­kin paran­taa suo­ma­lais­ten sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­ja. Ja on uudis­ta­jien mie­les­sä ollut aina­kin jos­sain vai­hees­sa sekin, että sote-kus­tan­nus­ten nousu on saa­ta­va hidastumaan.