Sunnuntain pääjuhlaan huipentunut Iin kotiseutuviikko tarjosi runsaasti erilaista ohjelmaa opastetuista kävelykierroksista aina näytelmiin ja yhteislauluihin sekä taidenäyttelyyn asti. Viikon kruunasi aurinkoisena pysynyt sää, jonka ansiosta myös yleisöä kaikkiin viikon tapahtumiin riitti mukavasti.
Vapaa-aikasihteeri Heini Perttula saikin viikon aikana havaita, että ihmisille on syntynyt suuri tarve päästä näkemään ja kokemaan tapahtumia ja ohjelmia “livenä” paikan päällä.
– Kaikki viikon tapahtumat keräsivät paljon yleisöä, ja osallistujat olivat erittäin hyväntuulisia ja vapautuneita. Ihanaa oli kokea, että pystyi vastaamaan silminnähtävään tarpeeseen, Perttula iloitsi.
Pääjuhlan ohjelma sisälsi kunnanvaltuuston puheenjohtajan Teijo Liedeksen esittämän kunnan tervehdyksen ohella viime vuonna Vuoden iiläisenä palkitun kirjailijan Jenni Räinän juhlapuheen sekä Iin Laulupelimannien ja Iin Mieslaulajien musiikkiesityksiä. Lisäksi juhlassa palkittiin tämän vuoden Vuoden iiläinen.
Teijo Liedes tunnusti, ettei aivan vastakkoin ole päässyt puhumaan kuulijoille kasvokkain, minkä vuoksi puheeseen tuli valmistauduttuakin jopa tavallista huolellisemmin. Puheensa pohdinnan aiheeksi Liedes oli valinnut sivistyksen, jolla hänen mielestään liian usein viitataan pelkkään oppineisuuteen.
– Kokonaisuutena sivistys sisältää kolme osa-aluetta, jotka ovat totuudellisuus, hyvyys ja kauneus. Nykyisin on sivistyksen tiedollinen puoli korostunut jo liikaakin, eikä sen totuudellisuuskaan ole aina itsestään selvää, vaan liikkeellä on myös valheellista kuvaa viestivää tietoa eri aiheista.
Sivistyksen kuuluu myös hyvyys, eli toimiminen eettisesti oikein sekä kyky ymmärtää toistenkin periaatteita, vaikka itse ei olisikaan samaa mieltä. Kauneuden tajuamisella puolestaan viitataan esteettisiin arvoihin, jotka synnyttävät pohdintaa, ei pelkkää kohteen hyvännäköisyyttä.
Kirjailija Jenni Räinä kertoi puheessaan kiinnostuneensa tutkimaan sukujuuriaan, jotka kietoutuvat Hyryn kylän ohella Iihinkin. Samalla hän pohdiskeli paikan merkitystä ihmisen elämässä.
– Minulta on joskus haastattelussa kysytty, miksi ihmiset eivät muuta pois maalta tai syrjäkyliltä, itsepäisyydestäkö. Minun piti hetki miettiä, kysymys tuntui niin kummalliselta. Sitten totesin, että kyse on identiteetistä, jota pieni kylä edustaa ehkä jopa vahvemmin kuin kaupunkiympäristö.
Paikkakin kuitenkin muuttuu ajan saatossa, sellaisena kuin juuri nyt se on olemassa vain tässä hetkessä.
– Vaikka sukupolvet vaihtuvat ja ympäristö muuttuu, säilyy tietyn paikan henki sukupolvien yli, ilmaisi Räinä, joka itsekin tunnistaa itsensä selkeimmin hyryläiseksi, ei niinkään kuivaniemeläiseksi tai iiläiseksi.