Haukiputaan Kellon rantamaalla on merkillinen paikannimi Piimäperä. Aikoinaan paikallinen jakokunta myi maannousun mukana merestä noussutta kuivaa maata tonteiksi hintaan 25 penniä m² ja siitä tuli köyhien asutus- ja sahamiesten mökkikylä.
Piimäperän turvemökin pojasta Matti Ahteesta (1945–2019) tuli merkittävä valtiomies.
Mistä tuli tuo nimi Piimäperä? Joka nimi on aikoinaan ollut myös sukunimenä paikalla.
Väitöskirjassaan Oulun paikannimet — mistä nimet tulevat (2005) Ritva Toropainen arveli vain, että piimä on viitannut tässä yhteydessä alueen asukkaiden toimeentuloon: siellä asui vähävaraista työväestöä. Osmo Hekkala kirjoitti kyllä isänsä elämästä kirjan Piimäperä isäni maa, mutta ei esittänyt siinä, mitä sana Piimä-nimessä tarkoitti.
Kun on niinkin pieni paikka, ei nimeä Piimäperä mainita v. 2007 julkaistussa paksussa Suomalaisessa paikannimikirjassa. Muissakaan teksteissä ei ole osattu selittää nimen alkuperää, vaikka sitä on kyllä yritetty etsiä. Niinpä tässä metsänhoitajan ammatti- ja kielitaidollani selitän tämänkin nimen alkuperän; kuten niin tavattoman monien selittämättä jätettyjen tai väärin selitettyjen paikannimien alkuperän. Suomen kartoilla on Piimäperän nimen ohella merkillisen paljon Piimä-alkuisia maastopaikkojen nimiä.
Piimälampi-nimiä on 14 eikä niiden vesi ole koskaan ollut mitään piimää. Kiteellä on Piimäjärvi järven ja kylänkin nimenä ja on 17 km pitkä Piimäjoki Rääkkylän Piimälahteen. Piimäsuo-nimiä on kartoilla viisi kappaletta. Rovaniemellä on yksikseen Piimäoja ja on toinenkin Piimäoja ja sen maastossa Piimäjänkä.
Nämä kaikki nimet liittyvät erään mielenkiintoisen kasvin nimeen. Kasviin, jota vanha kansa sanoi nimityksellä piimäruoho. Kosteikoilla kasvava kasvi on tieteelliseltä nimeltään siniyökönlehti (Pinguicula vulgaris). Kasvilla on hyvin paksut, tahmeat lehdet. Kun niihin takertuu hyönteisiä, niin kasvi puristaa lehtensä kokoon ja imee hyönteisen ravinnokseen. Se on siis hyönteissyöjä.
Kasvi on siitä erikoinen, että vanha kansa käytti kasvia maidon viiliksi valmistamisen juoksuttimena eli piimittämiseen.
Yleinen tuo kasvi on Lapin tunturimaastoissa. Sitä esiintyy Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Jonkin verran esiintymiä on Pohjois-Karjalassa. Mutta etelämpänä se on vähentynyt, kun soita raivattiin pelloiksi ja mainiot metsänhoitajat ojittivat kosteikoita parempaan metsänkasvuun.
Kasvaako sitten Kellon Piimäperällä tätä erikoista kasvia?
En ole käynyt katsomassa. Mutta sitä on varmasti kasvanut. Jo paljon ennen kuin ensimmäistäkään köyhän mökkiä on rakennettu Piimäperälle, ovat seudun vanhat asukkaat hakeneet sitä kosteikoilta ja siitä nimi Piimäperä.
Tuolle kasville ruotsinkielisillä oli aikoinaan hyvin monia nimityksiä. Eräs nimitys fait (’lihava’) on kasvin kasvupaikkojen kautta kehittynyt sukunimeksi Vaittinen. Nyt se on 1474 suomalaisen sukunimenä. Sukunimeä kasveja niin kovin kehnosti tuntevat kielentutkijat eivät tietenkään ole osanneet selittää.
Nykykieltä käyttäen nimi Piimäperä tarkoittaa “siniyökönlehden perää”. Näin se vain on.
Ilmari Kosonen,
matkailuopas
Enonkoski