Har­taus: Kut­su Juma­lan valtakuntaan

Pek­ka Soronen.

Kun saam­me kut­sun tilai­suu­teen tai juh­laan, haluam­me sil­loin men­nä. Kut­su on meil­le tär­keä, kut­su­ja on aja­tel­lut juu­ri sinua, että hän halu­aa tava­ta ja kes­kus­tel­la kans­sa­si. Kes­kus­te­lu on yhteyt­tä ystä­vien välil­lä. Tämä kaik­ki antaa mer­ki­tys­tä ja tar­koi­tus­ta elämään.

Vii­me vii­kon­lop­pu­na moni sai val­ko­la­kin ja sitä juh­lis­tet­tiin ystä­vien kes­ken. Monet val­mis­tui­vat ammat­tiin ja myös se oli juh­lan arvois­ta. Vie­rait­ten tapaa­mi­nen ja onnen toi­vo­tuk­set läm­mit­ti­vät mieltä.

Tule­van vii­kon­lo­pun kir­kol­li­nen aihe puhuu kut­sus­ta Juma­lan val­ta­kun­taan ja sen kut­sun kuu­le­mi­sen tär­key­des­tä. Maal­li­sen elä­män teh­tä­vät ja hou­ku­tuk­set saat­ta­vat estää ihmi­siä otta­mas­ta vas­taan Jee­suk­sen kut­sua. Moni voi las­kel­moi­da kan­nat­taa­ko minun läh­teä sel­lai­sel­le tiel­le jos­sa puhu­taan ris­tin kan­ta­mi­ses­ta tai itsen­sä kieltämisestä.

Jee­sus kut­sui ope­tus­lap­sia seu­raan­sa. Kut­su oli usean koh­dal­la lyhyt: ”tule ja seu­raa minua”. Sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan erään sano­neen anna minun ensin käy­dä hau­taa­mas­sa isä­ni. Ajal­li­set vel­voit­teet ja asia piti koh­da­ta ja toi­mia. Joku oli menos­sa nai­mi­siin, eikä sik­si voi­nut tul­la. Jee­suk­sen vas­taus yllät­tää. Hän sanoi: Läh­de sinä julis­ta­maan Juma­lan val­ta­kun­taa. Tämä val­ta­kun­ta on Juma­lan hal­lin­taa ihmi­sen sydä­mes­sä ohi ajal­lis­ten rik­kauk­sien ja menee näin kaik­kien ajal­lis­ten­kin kut­su­mus­ten ohi. Juma­lan antaa van­hurs­kau­den, rau­han ja ilon usko­jan­sa sydä­meen. Ne ovat Pyhän Hen­gen lah­jo­ja. Vaik­ka itsen­sä ja oman syn­ti­sen luon­non jou­tuu kadot­ta­maan, saa uskos­sa ottaa vas­taa Kris­tuk­sen lah­jat. Ne ovat täy­del­li­siä. Ne ovat enem­män kuin ajan par­haat­kin aarteet.

Jee­suk­sel­la oli jotain eri­tyi­sen tär­ke­ää ker­rot­ta­vaa meil­le. Hänel­lä oli tar­jo­ta vas­taus ihmi­se­lä­män kes­kei­sim­pään kysy­myk­seen, miten saan ian­kaik­ki­sen elä­män. Evan­ke­liu­mi ker­too kuin­ka Jee­sus lähet­ti ope­tus­lap­si­aan vie­mään ilo­sa­no­maa Hänes­tä. Heil­lä oli muka­naan sanan varus­teet. Heil­lä oli muka­naan uskon anta­ma voi­ma paran­taa. Kris­tuk­sen Jee­suk­sen sovin­to­ve­ri puh­dis­taa synnistä.

Apos­to­li Paa­va­li on sano­nut: ”Kris­tuk­sen veres­sä teil­lä on rik­ko­mus­ten­ne anteek­sian­to. Anteek­si saa­nut ihmi­nen halu­aa elää armon ohjaa­ma­na. Mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta on tot­ta heprea­lais­kir­jeen, luku­kap­pa­leen, totea­mus, että syn­ti niin hel­pos­ti kie­tou­tuu meihin.

Jee­suk­sen seu­raa­mi­nen antaa elä­mään toi­von ja luot­ta­muk­sen. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus opet­ti itsen­sä seu­raa­mi­ses­ta: ”Jos joku tah­too kul­kea minun jäl­jes­sä­ni, hän kiel­tä­köön itsen­sä, otta­koon ris­tin­sä ja seu­rat­koon minua”. Jee­suk­sen seu­raa­mi­nen antaa elä­män, yltä­kyl­läi­sen elämän.

Pek­ka Soro­nen, Iin seu­ra­kun­nan kappalainen