Tutkimukset osoittavat että koulu-uupumus on lisääntynyt huomattavasti. Vuonna 2019 toteutetun kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaistytöistä jo yli 20 prosenttia kokee koulu-uupumusta. Tuorein kysely on toteutettu tänä keväänä ja sen tuloksia vielä odotellaan. Ei ole odotettavissa, että tulokset tältä osalta olisivat parantuneet. Koulu-uupumista on jo peruskoululaisilla ja uupuminen näkyy myös yliopistoissa. Helsingin yliopistossa koronapandemian aikana tehdyssä kyselyssä jopa 60 prosenttia kyselyyn vastanneista tunsi olonsa täysin uupuneeksi tai uupumisriskissä olevaksi.
Miten olemme tähän tulleet ? Yhteiskuntamme on muuttunut suorituskeskeisemmäksi ja tehokkuusajattelu valuu myös lasten ja nuorten arkeen. Suorituspaineita luodaan yhä nuoremmille.
Tulee tunne, että pitää olla parempi kuin muut. Pitääkö jo kohta alakoulussa miettiä valintoja tulevaisuutta varten? Ylioppilaskokeiden painoarvo yliopistovalinnoissa on kasvanut ja lukiossa opiskeleva kokee painetta tehdä “oikeita” valintoja. Yliopistokurssejakin voi suorittaa jo lukioaikana. Eikö lukio ollut riittävän vaativa jo ennen kaikkia näitä muutoksia? Me vanhemmat ja isovanhemmat, ystävät ja sukulaiset luomme lisäpaineita, kyselemme koenumeroita ja koulutodistuksia. Eikö lapsen pitäsi kelvata sellaisenaan, olivat koearvosanat ja todistukset millaisia tahansa? Paras tunne on se, kun saa kuulla ja tuntea, että riittää aina sellaisena kuin on. Meidän pitäisi muistaa, ettei ihmisarvoa mitata kouluarvosanoilla. Kutosen oppilas ei ole kutosen lapsi.
Me haaveilemme Suomen noususta maailman huipulle ja teemme kouluja koskevia uudistuksia liukuhihnalla. Ja samalla kuitenkin säästötkin koskevat myös kouluja. Ryhmäkoot kasvavat ja avustavaa henkilökuntaa vähennetään. Hinnan maksavat lapset ja nuoret menettynä hyvinvointina. Lapsi ei ole pelkkä “tulevaisuusosaaja”, vaan hän on kokonainen ihminen, jolla on järki, tunteet ja oma tahto. Jokainen lapsi kypsyy omassa tahdissaan ja kaikilla heillä on erilaisia taipumuksia. Painotetaanko matemaattista ja teknistä lahjakuutta jo liikaa? Eikö yhtä arvokasta ole taiteellinen ja sosiaalinen osaaminen? Lapsen on saatava olla lapsi, jonka päälle ei ole hyvä kasata liikaa odotuksia. Kaiken oppimisen ja kasvamisen pohjana lapsella ja nuorella tulee olla turvaa ja rauhaa kasvuun ja kehittymiseen. Se, että lapsi ja nuori voi tuntea itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja hänellä on kavereita, luo hyvän pohjan kasvaa ehyeksi ihmiseksi. Tärkeimpänä tehtävänämme on kasvattaa lapsesta hyvä ihminen. Hyväksi ihmiseksi kavamiseen liittyy moni asia; toisten huomioon ottaminen, ystävällisyys, reiluus ja kyky iloita omasta ja toisen puolesta. Kotoa se lähtee ja jatkuu koulussa. Kouluhan ei ole pelkkää oppimista vaan se on myös yhdessä kasvamista.
Oulussa pitää panostaa kouluihin. Huolehditaan siitä, että luokka- ja ryhmäkoot pysyvät kohtuullisina. Huolehditaan siitä, että kouluissa on riittävästi opettajia, avustajia, kuraattoreita, psykologeja, erityisopettajia ja terveydenhoitajia. Panostetaan opettajien täydennyskoulutukseen, kouluissa tehtävään tunnetaitokasvatukseen ja päihteiden vastaiseen työhän. Hyvinvoiva lapsi ja nuori valmistuu aikanaan ammattiin, menee töihin, maksaa veronsa ja osallistuu yhteiskuntaan. Syrjäytymisen, päihderiippuvuuden ja mielenterveyssyistä eläköitymisen kustannukset ovat Oululle ja sen veronmaksajille suuret. Ryhdytään töihin ja käännetään suunta. Minä olen tähän sitoutunut, miten sinä?
Eija Tuomaala, kuntavaaliehdokas, Oulu, Keskusta