Vanhaa hirsirakenteista ruoka- ja vilja-aittaa ei voi olla huomaamatta ajaessaan Halosenniementietä. Historiallisesti merkittävä aitta seisoo kylällä maamerkkinä kolmen tien risteyksessä, missä se on ollut sijoillaan 1800-luvulla tai jopa 1700-luvun lopulta lähtien ja nähnyt kylän elämänmenoa. Nyt oli viimeiset hetket ryhtyä pelastamaan aittaa, sillä sen sen pärekatto oli huonossa kunnossa ja vuotava, kertoi uuden katon rakennustöitä valvova Paavo Kiviniemi.
Kunnostustyöhön tarttui Halosenlahden kyläyhdistys ja joukko kylän miehiä, joilta löytyy ammattitaitoa ja osaamista kattotöihin ja vanhan korjaamiseen. Alle jätettiin vanha pärekatto ja sen päälle tehdään uusi huopakatto.
– Vanha pärekatto jää sinne tulevillekin sukupolville muistoksi, sanoi Jouni Hentilä, yksi talkoolaisista.
Kyläyhdistyksellä on ollut huoli aitan säilymisestä ja saman huolen on jakanut aitan omistava, Helsingissä asuva Pauli Paronen, joka on syntyperäinen halosenniemeläinen. Paronen kustantaa kattomateriaalit ja työn kyläyhdistys tekee talkoilla.
Paavo Kiviniemi kertoi, että uusi katto rakennetaan vanhaa hirsirakennusta kunnioittaen niin, että rakenteita ei aleta oikomaan. Aitta on kallellaan parikymmentä senttiä. Sitä on joskus siirretty hivenen, mutta tien paikkakin on aikoinaan määräytynyt aitan mukaan.
Aitta on maamerkkinä ollut aina kyläläisten kohtaamispaikka. Sen liepeillä ovat lapset leikkineet ja nuoret riiustelleet. Aitassa säilytettiin viljaa ja ruokatarpeita. Vanhaa esineistöä on aitan sisällä vielä tallella.
Rakennusmiehet alkoivat urakoida kattoa lauantaiaamuna ja se saatiin päivän aikana jo hyvälle mallille. Töitä jatketaan tarpeen mukaan. Mukana olivat Kiviniemen ja Hentilän lisäksi Jorma Taivaloja, Tapio Kaarre ja Vesa Savolainen.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Mirja Kaarre on tyytyväinen, että aitan katto uusitaan, sillä rakennus on tärkeä muisto kyläläisille menneiltä ajoilta. Kaarre toi talkoolaisille evästä, ja kahvitauolla muisteltiin kylän vilkasta elämänmenoa vuosikymmeniä sitten, kun Halosenniemen saha oli vielä toiminnassa. Lähellä aittaa oli useita kauppoja ja baarikin. Sahan työväkeä muutti kylälle kauempaakin. Satama oli vilkas ja siellä lastattiin puutavaraa laivoihin. Sahaustoiminta alkoi Halosenniemellä jo vuonna 1899 Pirttikarissa ja isommassa mittakaavassa saha toimi vuosina 1921–1950.
Nykyisin Halosenniemi on idyllinen kylä, jonne on muuttanut uuttakin väkeä. Vanhoja taloja on kunnostettu. Nyt korona-aikana kylän elämä on ollut vilkkaampaa, kun etätöitä tehdään kodeissa.
Kyläyhdistys ylläpitää ja vuokraa ympäri vuoden viihtyisää Koljun majaa Halosenlahden rannalla.
– Kaupungilta olemme saaneet tiedon, että sopimuksemme päättyy 1.4.2022, jonka jälkeen kaupunki luopuu rakennuksesta maa-alueineen ja laittaa ne myyntiin, kertoo Mirja Kaarre surullisena. Kyläyhdistyksellä ei ole varoja ostaa Koljua, jonka rakennus on pian kunnostuksen tarpeessa. Kolju on suosittu tilaisuuksien‑, juhlien- ja vapaa-ajanviettopaikka ja varauksia kesälle on jo runsaasti. Myös kyläyhdistys järjestää omaa toimintaansa Koljussa.
– Tämä on harmillista, kun meillä ei ole kylällä enää kouluakaan, kun Parkumäen koulu lakkautettiin ja rakennus myytiin. Tämän jälkeen on saatu taistella lasten koulukyydeistä Martinniemen koululle.
Halosenniemessä toimii myös Pelastakaa lapset ry:n leirikeskus Koivuhaka. Koljun venesatamaa ylläpitää Koljun veneily-yhdistys, joka on kunnostanut satamaa ja ruoppauttanut sitä. Satamasta käsin operoi myös ammattikalastajia. Venesatamassa talkoiltiin myös lauantaina. Yhdistys on kritisoinut kaupunkia lyhyistä maanvuokraussopimuksista.
Aitan säilyminen sydämen asiana
Historiallisen vanhan aitan säilyminen ja sen katon kunnostaminen on ollut sen omistajan Pauli Parosen mielessä jo pitkään. Hän on kiitollinen, että kyläyhdistys tarttui toimeen. Kun asialla on osaajia, jälki tulee olemaan hyvää.
82-vuotias Pauli Paronen on syntynyt Halosenniemessä. Keltainen korkea kotitalo sijaitsee muutaman sadan metrin päässä aitasta. Synnyinkoti on kunnostettu, ja Halosenniemi on mieluisa käyntikohde ja kesänviettopaikka Helsingissä asuvalle Pauli Paroselle ja hänen vaimolleen Marja-Tertulle. Halosenniemessä he viettävät aikaa pari kolme kertaa vuodessa, paitsi tänä koronavuotena.
Halosenniemessä vetää puoleensa kaunis luonto ja tutut ihmiset siellä.
Kyseinen aitta on aikoinaan kuulunut Runtin taloon ja Parosen omistukseen se tuli toistakymmentä vuotta sitten.
– Minulla on ollut koko ajan ajatuksena, että aitan pitää säilyä sijoillaan ja sitä pitää kunnostaa. Onhan tämä vilja-aitta säilynyt ja nähnyt kylän elämää jo 1700-luvun lopulta lähtien, hän arvioi.
Pauli Paronen muistaa aitan hyvin lapsuudestaan kuinka tärkeä se oli, kun poikasina pyörittiin sen liepeillä. 14-vuotiaana hän pääsi kesätöihin Halosenniemen sahalle latomaan rimoja ja sortteeriin lajittelemaan puita. Kun hän oli 15-vuotias, saha lakkautettiin, ja silloin oli jo mielessä alkaa opiskella ja suuntautua kaupalliselle alalle, jolla olisi tulevaisuutta. Kesätöissä hän oli koulu- ja opiskeluaikoina osuuskaupassa. Armeijaan hän lähti Helsinkiin, mistä löytyi elämänkumppani ja myös työura urkeni.
Puolisonsa hän tapasi ensimmäisen kerran armeija-aikana Suomenlinnassa. Seuraavan kerran kun he puolitoista vuotta myöhemmin kohtasivat sattumalta samassa paikassa, yhteinen, nyt jo yli 60-vuotinen elämänpolku alkoi. Työuransa nuorukainen aloitti ulkomaan vientiä harjoittavassa yrityksessä ja myöhemmin muun muassa Tampellalla ja Enso-Gutzeitilla.
Pauli Parosen työ- ja yrittäjäura on pitkä ja vaiheikas ja jatkuu edelleenkin jossain määrin, sillä perheen kaksi poikaa jatkavat Klaukkalassa toimivassa perheyrityksessä Pakkauspojat Oy:ssä.