Poliitikot haluavat johtaa ja tehdä päätöksiä puolestamme. Me kansalaiset olemme valinneet heidät tehtäviinsä. Mutta jos poliittisen päätöksenteon seuraamukset ovat aivan muuta kuin haluttiin ja alunperin tarkoitettiin, pitäisi poliitikoilla olla myös kykyä muutaa päätöksiä. Jääräpäisemmän poliitikon mielestä sellainen voi näyttää heikkoudelta, mutta virheiden korjaaminen on aina oikein.
Joskus myös ulkoiset tekijät vievät päätöksenteon seuraukset väärille raiteille, kuten on nyt käynyt turvealalle. Ilmastosyistä turpeen poltto oli tarkoitus puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Sitä varten turpeen verotusta korotettiin kansallisella päätöksellä. Samaan aikaan päästöoikeuksien hinta alkoi kasvaa. Energiayhtiöt toimivat liiketaloudellisin perustein, ja niinpä kattiloissa alkoi palaa yhä enemmän puuta – osin myös ulkomailta tuotua.
Turvealan toimintaedellytykset heikkenevät tällä hetkellä hälyttävän nopeasti, ja maaseudun työpaikkojen määrä vähenee edelleen. Moni turvealan yrittäjä on ajautumassa kriisiin. Samaan aikaan hallitus miettii riihessään työllisyystoimia. Ihan päätösperäisiä sellaisia.
Me kaikki tiedämme, että turpeen poltto aiheuttaa päästöjä ja nähtävästi siitä irtaantuminen tulee olemaan vääjäämätöntä. Kehitys ei ole nyt kuitenkaan tapahtumassa kohtuullisella, järkevällä tai oikeudenmukaisella tavalla. Helppoa ei ole myöskään aina ymmärtää Suomen innokkuutta tähdätä ilmastotoimissaan luokan priimukseksi. Turvetta ja hiiltä palaa maailmalla niin paljon, että Suomi voi kyllä hyvinkin hidastaa ilmastotoimiaan ja tehdä sen hyvällä omatunnolla.
Poliitikkojen on nyt aika korjata turvepäätösten aiheuttamia hallitsemattomia seuraamuksia.