Alakoulun toisella luokalla Eila-opettaja ja luokan tytöt aprillasivat meitä luokan poikia. Söimme lounaan luokassa, ja oppilaitten oli päivittäin haettava ja vietävä ruoka-astiat. Ennen aprillipäivän lounasta opettaja sanoi, että pojat voivat noutaa ruoan siksikin, että tarjolla oli erityisesti poikien herkkua eli perunamuusia ja lihapullia. Innoissamme ryntäsimme keittiölle, ja totuus paljastui sitten luokassa. Astioissa ei tietenkään ollut luvattua ruokaa, vaan muistaakseni kesäkeittoa. Aprillia, aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle, sanoivat opettaja ja luokan tytöt.
Historia ‑lehti käsitteli maaliskuisessa numerossaan aprillauksen, valeuutisten edeltäjän, perinnettä. Aivan selkeästi aprillipilojen syntytausta ei tunnu olevan selvillä. Niitä on kuitenkin tehty vuosisatojen ajan. Esimerkiksi vuonna 1698 lontoolaisia yritettiin puijata katsomaan Towerin vallihaudalle leijonien pesua.
Eri medioitten odotetaan vuosittain tuottavan jonkin aprillipilan. Vuosikymmenten saatossa on maailmalla ollut aika huimiakin suorituksia. Vuonna 1987 brittiläinen Daily Mail uutisoi 1. huhtikuuta, että pääministeri Margaret Thatcher ja Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov olivat rakastuneet. Juttu julkaistiin kuvan kera. Seuraavana päivänä lehti kertoi, että kuvassa olivat valtionpäämiesten meikatut kaksoisolennot.
Historia ‑lehti kertoo myös Ruotsin TV:n aprillipäivänä vuonna 1962 tekemästä pilasta. Noihin aikoihin odotettiin Ruotsissa jo kovasti väritelevision ja värilähetysten tuloa. Ruotsin TV:n uutistoimitus oli keksinyt marssittaa studioon teknisen asiantuntijan Kjell Stenssonin, joka kertoi naama pokkana, että mustavalkotelevisiosta saa näkyviin värilähetyksen helpolla konstilla. Tarvitsee vain pingottaa sukkahousut televisioruudun päälle. Tätä ei ole nähty niksi-Pirkassa!
Aprillipilat tuovat kevennystä joskus raskaaksikin koettuun uutisvirtaan. Mutta jos joku olisi väittänyt minulle tasan vuosi sitten, että elämme vielä vuoden 2021 keväällä vakavassa koronatilanteessa, olisin vastannut: “Älä aprillaa!”