Pai­niu­ras­ta hie­no­ja koke­muk­sia ja muistoja

Haukiputaalainen painilegenda Eero Tapio täyttää 80 vuotta huomenna 3.3. Menestyksekkäästä urasta kertovat palkinnot herättävät muistoja ja nostattavat maailmanmestarin tunteet pintaan.Haukiputaalainen painilegenda Eero Tapio täyttää 80 vuotta huomenna 3.3. Menestyksekkäästä urasta kertovat palkinnot herättävät muistoja ja nostattavat maailmanmestarin tunteet pintaan.

Kun Eero Tapio kym­men­ke­säi­se­nä poi­ka­se­na kävi kat­so­mas­sa isom­pien kou­lu­ka­ve­rei­den pai­ni­har­joi­tuk­sia Mar­tin­nie­men työ­väen­ta­lon yli­sil­lä, hän tie­si heti, että pai­ni oli­si hänen lajin­sa. Sil­loin hän ei ehkä vie­lä osan­nut aavis­taa, että pai­ni vei­si Kur­tin­hau­dan pojan kil­pai­le­maan ympä­ri maa­il­maa, maa­il­man- ja euroo­pan­mes­ta­rik­si, olym­pia­ki­soi­hin ja kuuluisuuteen.

Hau­ki­pu­taan Heit­toa edus­ta­nut Tapio voit­ti pai­nin maa­il­man­mes­ta­ruu­den vuon­na 1967, jol­loin hänet äänes­tet­tiin toi­sek­si suo­si­tuim­mak­si suo­ma­lai­sek­si pre­si­dent­ti Urho Kek­ko­sen jäl­keen ja valit­tiin vuo­den urhei­li­jak­si ensim­mäi­se­nä pai­ni­ja­na, mikä oli suu­ri arvos­tuk­sen osoi­tus lajille.

Pai­ni­har­ras­tus vei pojan täy­sin mukanaan.

– En tain­nut olla opet­ta­jien suo­sik­ki kou­lus­sa, sil­lä en malt­ta­nut oikein kes­kit­tyä tun­neil­la ja oli­sin ollut koko ajan menos­sa. Sen ajan hen­gen mukaan myös koto­na oli­si arvos­tet­tu enem­män työn­te­koa kuin lii­kun­taa, muis­te­lee Tapio.

Har­va vie­lä nykyi­sin­kään osaa arva­ta kuin­ka pal­jon huip­pu-urhei­lu ja menes­ty­mi­nen vaa­tii tree­naa­mis­ta ja mää­rä­tie­toi­suut­ta. Eero Tapio ker­too, että hänel­lä oli kova kil­pai­lu­viet­ti, tah­to voit­taa ja olla paras. Fyy­si­nen­kään kun­to ei yksin rii­tä, vaan tar­vi­taan myös hen­kis­tä kes­tä­vyyt­tä kisapaineisiin.

– Sain mat­kus­taa ja len­nel­lä ympä­ri maa­il­maa kisois­ta toi­siin, kerä­tä hie­no­ja koke­muk­sia ja tutus­tua eri mai­hin ja kan­sal­li­suuk­siin. Pai­nin paris­sa syn­tyi pit­kä­ai­kai­sia ystä­vyys­suh­tei­ta, ja olen siten saa­nut elää rik­kaan elä­män, sanoo 80 vuot­ta täyt­tä­vä Eero Tapio.

Eri­tyi­ses­ti hänel­lä on jää­nyt mie­leen junal­la teh­ty kisa­mat­ka Buda­pes­tiin välie­ta­pin olles­sa Ber­lii­ni vuon­na 1961. Sil­loin raken­net­tiin Ber­lii­nin muu­ria, eikä junas­ta ollut asi­aa ulos, sil­lä ase­mal­la oli pal­jon pys­sy­mie­hiä. Yksi vai­kut­ta­vim­mis­ta MM-kisa­pai­kois­ta oli Argen­tii­nan Pla­ta ja näh­tä­vyyk­sis­tä seu­dun hie­not aurin­ko­ran­nat, lois­to ja kur­juus sekä Rion kuu­lui­sa Kristus-patsas.

Kisa­reis­sut oli­vat usein pit­kiä. Tokion kisoi­hin len­net­tiin Alas­kan kaut­ta. Paluu­mat­kal­la kun pysäh­dyt­tiin Roo­maan, tun­tui kuin oli­si jo kotona.

Kil­pa­kump­pa­nei­den kes­ken syn­tyi hyviä ystä­vyys­suh­tei­ta. Pai­ni­ma­tol­la oltiin vas­tus­ta­jia, mut­ta sen ulko­puo­lel­la kave­rei­ta. Unka­ri­lai­set piti­vät Suo­mea aina vel­jes­kan­sa­na. Neu­vos­to­lii­ton pai­ni­joi­den kans­sa Eero Tapio muis­taa aina tul­leen­sa hyvin juttuun.

Pai­niu­ras­ta tal­lel­la on muis­to­jen ohel­la mit­ta­va mää­rä hie­no­ja pal­kin­to­ja, jot­ka on koot­tu olo­huo­neen sei­nus­tan levyi­seen pal­kin­to­kaap­piin. Vie­rei­sel­lä sei­näl­lä on kun­nia­kir­jo­ja ja muo­to­ku­va maa­il­man­mes­ta­ris­ta. Leh­ti­leik­kei­tä löy­tyy nel­jä kansiollista.

- Tah­too aina sil­mä kos­tua, kun nii­tä alkaa selail­la ja lukea.

Eero Tapion MM- ja EM-mita­lit yhdel­lä kool­la sekä maa­il­man­mes­ta­ruus­po­kaa­li, joka sym­bo­li­ses­ti luo­vu­te­taan Hau­ki­pu­taan Hei­ton Eero Tapio-tur­nauk­sen par­haal­le seu­ral­le kiertopalkintona.

Eero Tapio ker­too ole­van­sa ikui­ses­ti kii­tol­li­nen Hau­ki­pu­taan kun­nal­le, että pys­tyi aikoi­naan viras­ton talon­mies-vah­ti­mes­ta­ri­na sovit­ta­maan työn oheen har­joit­te­lun ja kisa­mat­kat. Työ­teh­tä­vät­kin kävi­vät jos­kus tree­nis­tä, kun lumia luo­tiin käsi­voi­min kym­me­nis­sä kiin­teis­töis­sä, mikä oli ihan mie­lui­saa hom­maa. Vii­me aikoi­na Eero Tapio on myös koto­naan Hau­ki­pu­taal­la rivi­ta­loa­sun­ton­sa piha­maal­la saa­nut pai­nia lumen kans­sa, sil­lä lumi­töi­tä on riittänyt.

80-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vää vie­te­tään pie­ni­muo­toi­ses­ti. Eero Tapio aavis­te­lee, että pojan ja tytön per­heet ovat jota­kin suun­ni­tel­leet. Isom­min voi­ta­neen juh­lia pai­ni­ka­ve­rei­den­kin kes­ken ehkä tuon­nem­pa­na, kun koro­na­ti­lan­ne helpottuu.

– 80 ikä­vuot­ta tun­tuu hir­veän pal­jol­ta, miet­tii Tapio. Hän toi­voo kun­ton­sa pysy­vän sel­lai­se­na, että pää­see liik­ku­maan. Mie­lui­sia ja sopi­via lii­kun­ta­muo­to­ja hänel­le ovat sau­va­kä­ve­ly, pot­kut­te­lu, pyö­räi­ly ja vesi­kä­ve­ly. Hiih­tää hän on tykän­nyt nuo­res­ta pitäen, mut­ta se on pitä­nyt jät­tää, kun sel­kä ei tyk­kää. Vesi­kä­ve­ly Jatu­lis­sa on nyt tauol­la, mikä on har­mil­lis­ta sen­kin takia, ettei tapaa porinakavereita.

– Tämä aika on vai­ke­aa kai­kil­le ja eten­kin van­hem­mal­le väel­le. Minä­kään ole kos­kaan aiem­min tun­te­nut itseä­ni näin yksi­näi­sek­si. Kun tilan­ne vaan jat­kuu, tun­tuu, että vähem­män jak­se­taan edes soi­tel­la toi­sil­le, vaik­ka ei se tau­ti puhe­li­mit­se tartu.

Asiois­ta pitää kui­ten­kin löy­tää aina valoi­sat puolet.

– Aurin­ko pais­taa, kevät tulee ja ulko­na­kin voi olla jo enem­män, kun kovat pak­ka­set hel­lit­ti­vät. Iän myö­tä olen itse­kin oppi­nut pysäh­ty­mään ja ihai­le­maan kau­nis­ta luon­toa ja maisemia.

Lii­kun­nan ohel­la meri ja venei­ly ovat aina olleet Eero Tapion sydän­tä lähel­lä, ja tie­ten­kin pai­ni. Haa­vee­na hänel­lä oli­si pääs­tä vie­lä reis­suun ja kat­so­maan MM-paineja.

– Tun­nel­ma kisois­sa on aina hie­no, aivan omanlaisensa.

Päi­vän­san­ka­ri on mie­lis­sään, että Hau­ki­pu­taan Heit­to on jär­jes­tä­nyt jo parin­kym­me­nen vuo­den ajan Eero Tapio-tur­naus­ta. Hän on ollut joka ker­ta seu­raa­mas­sa kiso­ja ja ojen­ta­mas­sa kier­to­pal­kin­nok­si lah­joit­ta­maan­sa MM-pokaa­lia tur­nauk­sen par­haal­le seuralle.

Iloi­nen hän on myös sii­tä, että Hei­ton pai­nin tule­vai­suus näyt­tää hyväl­tä. Seu­ra oli vii­me vuon­na SM-pai­nien toi­sek­si paras seu­ra. Ylei­ses­ti pai­nin suo­sioon ovat vai­kut­ta­neet monet uudet tais­te­lu­la­jit, jot­ka ovat vie­neet harrastajia.

Eero Tapio toi­voo, että nyky­nuo­ret innos­tui­si­vat enem­män lii­kun­nas­ta ja urhei­lus­ta. Eri laje­ja kan­nat­taa har­ras­taa ja kokeil­la moni­puo­li­ses­ti. Nykyi­sin tie­to­ko­neet ja puhe­li­met tah­to­vat vie­dä kai­ken ajan. Ennen aikaan lii­kut­tiin ja oltiin ulko­na jo luon­tai­ses­ti­kin enem­män. Lii­kun­ta on tär­ke­ää kai­ken ikäisille.

 

Eero Tapio

• Syn­tyi Muhok­sel­la, lap­suus ja nuo­ruus Martinniemessä.

• 80 vuot­ta 3.3.2021 Haukiputaalla.

• Har­ras­tuk­set: sau­va­käe­ve­ly, pyö­räi­ly, vesikävely.

• Saa­vu­tuk­sia: Kreik­ka­lais-roo­ma­lai­sen pai­nin MM-kul­ta 1967.

• MM-hopea 1969 ja kak­si MM-prons­sia 1965 ja 1966.

• EM-kul­ta 1969 ja hopea1967.

• Suo­men mes­ta­ri 1964 ja ‑68, 1971 ja ‑72.

• Olym­pia­ki­sois­sa sijat 5, 6, ja 9.

• PM-kul­taa 1963 ja 1965 ja hope­aa 1967.

• Koti­seu­ra Hau­ki­pu­taan Heit­to, Suo­men maa­jouk­ku­ees­sa 10 vuotta.

• Vuo­den urhei­li­ja ja toi­sek­si suo­si­tuin suo­ma­lai­nen 1967.

• TUL:n vuo­den paras urhei­li­ja nel­jä kertaa.

• Suo­men lii­kun­nan ja urhei­lun ansio­ris­ti 1997 ja Pro Fin­la­dia ‑mita­li 2003.