Kiiminkijoen suistoon Haukiputaalle ilmestyi pari viikkoa sitten maastoliikennerajoituskyltit, jotka perustuvat 26 vuotta sitten ympäristökeskuksen (nykyisin ELY) tekemään päätökseen. Kiellossa rajoitetaan moottoriajoneuvoilla ajoa jääalueella välillä Alakari (Ukonkaivos) — Kurtinhauta — Halkokari. Kielto koskee kaikkia muita moottoriajoneuvoja paitsi moottorikelkkoja, joilla saa ajaa joen keskelle merkattua uraa. Lisäksi rajoituksessa linjataan sallitut liittymät kelkkauralle.
Kielto on herättänyt paikallisissa ihmetystä, miten ja miksi kielto on nyt kaivettu esille. Kyseinen vanha päätös on voimassa edelleen.
Muutoksenhaku on mahdollista jos siihen nähdään tarvetta. Hakemuksen voi tehdä ELY-keskukseen, kertoo ympäristölakimies Soile Veteläinen ELY-keskuksesta.
– Tietoa perusteista ja sisältövaatimuksista koskevista säännöksistä löytyy maastoliikennelaista ja ‑asetuksesta. Muutosta voi hakea esimerkiksi Oulun kaupunki, yksityinen henkilö tai jokin yhteisö. Prosessi kestää useamman kuukauden kuulemisineen ja kuulutuksineen. Asiassa peritään hakijalta maksu; myönteinen päätös maksaa 570 euroa ja kielteinen päätös 285 euroa.
Veteläisen mukaan tälle talvelle ei enää ehdi tehdä muutospäätöstä siten, että se ehtisi tulla voimaan näille lumille.
Haukiputaalla on suunnitelmissa järjestää kevään mittaan Metsähallituksen ja paikallisia toimijoita kokoava ulkoilmatilaisuus Iso-Miehikkään saaren kehittämisen tiimoilta. Herännyt on ajatus, että tällöin voisi olla myös tilaisuus keskustella porukalla jokisuiston tilanteesta.
Rajoitusten on todettu selkeyttävän pelisääntöjä jäällä liikkumiseen, mutta arvostelua herättää ovatko määräykset vanhentuneet ja vastaavatko ne nykyisiä tarpeita ja toiveita. Esimerkiksi mönkijöiden suosio on lisääntynyt ja niillä saa ajaa tiellä, mutta kiellon mukaan ei kyseisellä jääalueella. Mönkijöillä ajaminen esimerkiksi merkatun kelkkauran vieressä edellyttäisi uutta lupaa ELY:ltä.
Lisäksi ihmettelyä herättää, ettei kelkkauralle joen keskelle saisi liittyä omalta pihalta tai muusta sopivasta kohdasta, jos se ei aiheuta haittaa. Sallitaanko maalaisjärjen käyttö? Onko perusteltua, että kelkka pitäisi roudata autolla ja perkärryllä jonnekin karttaan merkityn liittymän varteen?
Maastoliikennelain mukaan kelkkauralle voi liittyä jääpeitteisellä vesialueella omasta pihasta, jos kyseinen alue ei ole ympäristökeskuksen rajaamaa aluetta. Soile Veteläinen ELY:stä kuitenkin vahvistaa, että kyseinen suistoalue on kokonaisuudessaan kieltoaluetta lukuun ottamatta päätöksessä ja sen kartassa todettua moottorikelkkauraa ja sille osoitettuja liittymäkohtia. Uralle saa siis päätöksen mukaan liittyä vain osoitettujen liittymien kautta.
Rantapohjassa 18.2. julkaistun rajoituksia koskevan jutun jälkeen aiheesta on keskusteltu turuilla ja toreilla sekä eri foorumeilla.
Toimitukseen yhteydessä ollut haukiputaalainen kelkkailija toteaa:
– Tuntuu hyvin omituiselle, että yhtäkkiä tällainen vuosikausia sitten tehty ohje nostetaan esille. Aiemmin hyvässä hengessä toisia ja ympäristöä kunniottaen tämä pieni kyläyhteisö on tullut toimeen sulassa sovussa, mutta nyt tulee tunne, että jostain syystä tätä halutaan ravistella rikki ja tarpeettomasti, hän kritisoi ja kysyy:
– Eikö tällainen rajoitustoimi vähennä alueen kiinnostavuutta asumis- ja matkailumielessä? Ennenkaikkea se vaikuttaa negatiivisesti nykyisen väestön virkistysmahdollisuuksiin, jotka tähän saakka ovat olleet erinomaiset ja mahdollistaneet lähialueiden virkistyskäytön sekä pidempienkin matkojen hoitamisen muilla keinoin kuin autoillen.
Mielipiteitä on esitetty myös eri lajiharrastajien suvaitsevaisuudesta toisia kohtaan. Harvaan asutulla alueella ja laajoissa maastoissa luulisi tilaa löytyvän kaikille.
Hiihtäjät ovat syystä pahoillaan, jos latuja porkataan. Vaihtelevissa keleissä kelkanjäljet ovat joskus kuitenkin tarpeen ja mahdollistavat maastossa kulkemista muille. Vapaaehtoiset latujen ja kelkkaurien tekijät saavat ansaittua kiitosta aktiivisuudesta. Huolta herättää miten kaikenlaiset säännöt kyetään omaksumaan ja miten tietoa ja valistusta turvallisesta ajamisesta ja kaasukahvan löysäämisestä saataisiin perille myös nuorille.
Korona-aika on lisännyt innostusta luonnossa liikkumiseen ja siihen on hyvät puitteet ja olosuhteet. Edessä on todennäköisesti vielä pitkä talviliikuntakausi – monen onneksi. Pääsääntöisesti kaikki sujuukin hyvässä fiiliksessä ja yhteishengessä. Liekö kuitenkin pitkällä pakkaskaudella ja koronan tuomalla epävarmuudella pinnaa kiristävä vaikutus, kun Rantapohjan alueellakin kuuluu koetun “laturaivoa”, jossa hitaammat ladulla menijät tai lasten kanssa liikkeellä olleet ovat saaneet kuulla olevansa haittona.
– Eikö ole pelkästään hienoa, että lapset ja vanhemmat liikkuvat yhdessä ja lapset saavat kokea liikunnan iloa jo pienestä pitäen, ihmettelee asiasta kuullut yksi paikallinen aktiiviliikkuja.