Kolum­ni: Met­sä­so­dan vaara

Ensim­mäi­set tais­te­lut ovat puh­jen­neet Poh­jois- ja Itä-Lapin yhteis­met­sis­sä. Mikä eri­koi­sin­ta, vas­tus­ta­ja­na ovat kan­sain­vä­li­set kas­vot­to­mat voi­mat. Koti­mai­set toi­mi­jat ovat ihmeissään.

Mis­tä oikein on kyse?

Joku taho, yleen­sä ulko­puo­li­nen, luo uhka­ku­van konflik­tis­ta met­sien hoi­don ja luon­non välil­le. Epäi­lys ja var­sin köy­käi­nen todis­tus­kuor­ma riit­tää. Samaan aikaan kan­sain­vä­li­sil­lä mark­ki­noil­la toi­mi­vat met­sä­jä­tit ovat sitou­tu­neet ympä­ris­tö­jär­jes­tö­jen vaa­li­maan FSC-ser­ti­fioin­ti­jär­jes­tel­mään, mikä aset­taa vaa­ti­muk­sia met­sien hoi­dol­le myös met­sis­sä, joi­ta jär­jes­tel­mä ei sinän­sä koske.

Näin on tapah­tu­nut Lapis­sa. Puun osta­jat eivät uskal­la ostaa. Omai­suu­den arvo rapi­see. Omis­ta­jat ovat tar­jon­neet met­siä suo­je­luun, mut­ta val­tion viran­omais­ten vas­taus on: Ei kii­tos. Perus­tee­na on se, että eri­tyi­siä luon­toar­vo­ja ei ole ja muu­ten­kin suu­rin osa alu­een met­sis­tä on jo suo­jel­tu. Ei ole jär­ke­vää varo­jen käyt­töä valtiolta.

Kysees­sä on var­si­nai­nen pat­ti­ti­lan­ne, oikea kon­ke­loi­den konkelo.

Mik­si asian pitäi­si kiin­nos­taa myös Poh­jois-Poh­jan­maal­la? Eikö tuo ole lap­pi­lais­ten ongelma?

Kan­nat­taa kiin­nos­tua ja kan­nat­taa vai­kut­taa, sil­lä vas­taa­via esi­merk­ke­jä löy­tyy Ete­lä-Suo­mea myö­ten. Perin­tei­nen pai­nos­tuk­sen koh­de on Met­sä­hal­li­tus, joka hal­lin­noi val­tion mai­ta. Nyt vuo­ros­sa ovat yhteis­met­sät. Ei kan­na­ta edes epäil­lä, ettei­vät­kö per­he­met­sien omis­ta­jat jou­du vie­lä myrs­kyn silmään.

Kun­nat ja seu­ra­kun­nat ovat myös otol­li­nen pai­nos­tuk­sen koh­de. Monil­la kun­nil­la ja seu­ra­kun­nil­la on mer­kit­tä­vä met­sä­omai­suus. Lyhyel­lä täh­täyk­sel­lä voi tun­tua hel­pol­ta pää­tök­sel­tä tai­pua ja vaik­ka­pa siir­tyä jat­ku­vaan kas­va­tuk­seen, vaik­ka tut­ki­mus­tie­to ker­too, että mene­tel­mä sopii ver­ra­ten har­voil­le koh­teil­le. Pit­kän pääl­le tulok­se­na ovat vähen­ty­neet tulot ja hyvin kysee­na­lai­set hyö­dyt luontoarvoissa.

Kun­tien ja seu­ra­kun­tien luot­ta­mus­joh­don kan­nat­taa olla valp­paa­na. Kes­kus­tel­kaa ja suun­ni­tel­kaa asiat esi­mer­kik­si met­sän­hoi­to­yh­dis­tys­ten ammat­ti­lais­ten kans­sa. Tänä päi­vä­nä tie­de­tään erit­täin hyvin, miten luon­toar­vot ja ilmas­to­vii­saus voi­daan tur­va­ta myös talousmetsissä.

Met­sien ja soi­den suo­je­lun tar­vet­ta ei tie­tys­ti tule kiis­tää. Jo nyt kaik­ki luon­non­ti­lai­set suot on käy­tän­nös­sä suo­jel­tu. Met­sien osal­ta mer­kit­tä­vim­mät tar­peet tie­de­tään ja met­sä­no­mis­ta­jat tar­joa­vat suo­je­luun enem­män koh­tei­ta, kuin val­tiol­la on varaa lunas­taa. Suu­rin tar­ve on suo­jel­la Ete­lä-Suo­men rehe­viä metsiä.

Oulun kau­pun­gin pää­tös myy­dä San­gin­joen met­sä­alue suo­je­luun vai­kut­taa myös hyvin perus­tel­lul­ta ja hyvin toteu­te­tul­ta. Alue sijait­see kau­pun­gin lähel­lä, joten sil­lä on oma arvon­sa suo­sit­tu­na luon­to­koh­tee­na. Kaup­pa­hin­ta­kin näyt­tää asialliselta.

Mut­ta kai­ken kaik­ki­aan on muis­tet­ta­va, että hyvä talous­met­sä voi olla myös hyvä luon­to­met­sä. Suu­rin osa met­sä­luon­non lajeis­ta elää talous­met­sis­sä ja suu­rin osa lajeis­ta voi hyvin. Mah­dol­li­sim­man suu­ri suo­je­lu­pin­ta-ala voi näyt­tää hyväl­tä pape­ril­la ja poliit­ti­ses­sa ohjel­mas­sa, mut­ta kes­tä­vää kehi­tys­tä kai­ken mah­dol­li­sen suo­je­lu ei ole.

Met­sä­no­mis­ta­jien, teol­li­suu­den ja val­tion on löy­det­tä­vä nopeas­ti ulos­pää­sy pat­ti­ti­lan­tees­ta. Met­sä­ta­lou­den on olta­va omis­sa käsis­sä. Ulkoa tule­van pai­nos­tuk­sen alla ei tule murtua.

Eni­ten har­mit­taa, että likai­sen pelin suu­rin kär­si­jä on met­sien suo­je­lu. Met­sä­no­mis­ta­jat suh­tau­tu­vat erit­täin myön­tei­ses­ti suo­je­luun hyvin toi­mi­van vapaa­eh­toi­sen Met­so-ohjel­man ansiosta.

Vaa­ra­na on, että asen­teet kove­ne­vat, kun met­sä­omai­suu­den kimp­puun hyö­kä­tään epä­asial­li­sin keinoin.

Juha Mart­ti­la, MTK:n puheenjohtaja