Pul­las­ta pullaan

Niin pääs­tiin hel­mi­kuul­le. Pahin pimeys on hel­lit­tä­nyt ja jou­lun jäl­kei­sis­tä kovim­mis­ta kun­to­kuu­reis­ta voi löy­sä­tä jo hitusen. Onnek­si siis alka­vat pullaviikot.

Jo täl­lä vii­kol­la voi­daan aloit­taa rune­ber­gin­tor­tuil­la. Niis­tä par­hai­ta ovat tie­tys­ti äiti­ni lei­po­mat. Lei­po­mon tätien ja setien lei­po­mis­ta pidän sel­lai­sis­ta, joi­den kos­tut­ta­mi­seen ei ole käy­tet­ty puns­sia tai muu­ta­kaan tor­tun maun pilaa­vaa. Lie­nee­kö tämän­vuo­ti­sen Rune­ber­gin päi­vän alla ollut vain taval­lis­ta enem­män aikaa selail­la leh­tiä ja näpe­löi­dä net­tiä, vai onko nyt jul­kais­tu taval­lis­ta­kin enem­män eri­lai­sia rune­ber­gin­tort­tuoh­jei­ta. Kiin­nos­ta­vin on tähän men­nes­sä ollut Meil­lä koto­na ‑blo­gin ohje, jos­sa rune­ber­gin­tort­tu lei­vo­taan bri­ta­ka­kun tapaan maren­ki­kuor­rut­tei­se­na. Toi­se­na kiin­nos­ta­vuusas­tei­kol­la on täl­lä het­kel­lä Emma lei­poo ‑blo­gis­ta peräi­sin ole­vat Rune­ber­gin donit­si­tor­tut. Niis­sä tort­tu­jen väliin on uju­tet­tu las­kiais­pul­lien tapaan kermavaahtoa.

Seu­raa­vak­si kat­seen voi­kin jo kään­tää las­kiais­pul­liin, joi­ta nii­tä­kin voi lei­poa monen­lai­sin eri muun­nok­sin. Ylei­sin muun­nos – ja kiis­ta­nai­he niis­sä tie­ten­kin on täy­te. Hil­lo vai man­te­li­mas­sa? Tänä vuon­na las­kiais­sun­nun­tain kans­sa samal­le päi­väl­le osuu toi­nen juh­la­pul­la­het­ki, ystä­vän­päi­vä. Eli jotain vaa­lean­pu­nais­ta ja sydä­mel­lis­tä on syy­tä lei­poa. Näi­den kaik­kien muka­vien pul­la­päi­vien ket­juun osuu myös nimi­päi­vä­ni, lie­nee jon­kin­lai­sen juh­la­ni­sun paik­ka sekin.

Muka­vaa nel­jän sei­nän sisäis­tä, ilman ulko­puo­li­sia ihmis­kon­tak­te­ja teh­tä­vää ajan­vie­tet­tä se on tuo resep­tien­kin sil­mäi­ly, vaik­kei mitään lei­poi­si­kaan, vaan tart­tui­si kau­pan tar­jon­taan. Näi­nä aikoi­na täy­tyy aja­tel­la, että men­nään vain pul­las­ta pul­laan. Hyvää leivonnaiskautta!