Päät­tä­jäl­tä: Kaut­ta kiven ja kannon

Jus­si Kurttila.

Uusi vuo­si on jäl­leen pyö­räh­tä­nyt käyn­tiin. Vuo­den vaih­tues­sa monel­la on tapa­na teh­dä lupauk­sia tule­val­le vuo­del­le, ja kun uut­ta vuot­ta on elet­ty jo pian vii­kon ver­ran, tai­taa moni nois­ta lupauk­sis­ta olla jo kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa hylät­ty ja unohdettu.

Eikä kai­ken ker­ral­la kun­toon lait­ta­mi­nen tai­da tänä vuon­na jää­dä pel­käs­tään vuo­den­vaih­teen ajan vakuut­te­lui­hin. Lupaus­ten anta­jien ja tois­ten lupauk­sis­ta kiin­nos­tu­nei­den seu­raa­va seson­ki nimit­täin lähes­tyy kovaa vauhtia.

Vaa­li­ke­vään lupauk­sia ei tai­de­ta pitää luo­tet­ta­vuu­del­taan aina edes uuden­vuo­den­lu­paus­ten tasoi­si­na, mut­ta sii­nä mis­sä uuden­vuo­den­lu­pauk­set ovat yleen­sä luon­teel­taan hen­ki­lö­koh­tai­sia eikä kave­rin epä­on­nis­tu­nees­ta herk­ku­la­kos­ta ole tapa­na huu­del­la, vaa­li­lu­paus­ten jul­ki­nen esit­tä­mi­nen, kom­men­toin­ti ja kri­ti­soin­ti ovat suo­sit­tua ja demo­kra­tian toteu­tu­mi­sen kan­nal­ta toi­vot­tua­kin puuhaa.

Mitä sit­ten on lupa odot­taa? Iiläis­ten päät­tä­jien lupauk­sis­ta, oli­vat­pa ne sit­ten raket­tien tai vaa­li­telt­to­jen alla annet­tu­ja, toi­voi­sin löy­ty­vän aina­kin yhteis­työn ja pää­tök­sen teon roh­keu­den korostamista.

Oman, vii­me vaa­lien alla jae­tun vaa­li­flai­je­ri­ni nur­kas­ta näyt­tää löy­ty­neen puo­lu­een sil­loi­nen kun­ta­vaa­lis­lo­gan ”Kai­kil­le hyvä Ii teh­dään yhdes­sä”. Pää­tök­sen­teon hen­ki on ollut Iis­sä mie­les­tä­ni hyvä, vaik­ka vii­meis­ten kah­den vuo­den sääs­tö­pai­neet ovat­kin lait­ta­neet hen­gen ajoit­tain koetukselle.

Yhdes­sä teke­mi­sen peri­aa­te täy­tyy kui­ten­kin pitää mie­les­sä jat­kos­sa­kin, ja asiois­ta pitää pys­tyä sopi­maan entis­tä parem­min yhdes­sä. Kon­kreet­ti­ses­ti tämä näkyy aina­kin talous­ar­vio­val­mis­te­lus­sa. Tämän syk­syn mara­ton­ko­kouk­set eivät voi enää jat­kos­sa tul­la kysee­seen vaan ryh­mien on syy­tä pääs­tä sopuun aina­kin suu­ris­ta lin­jois­ta etukäteen.

Päät­ty­nyt vuo­si osoit­ti, että eteen voi tul­la monen­lai­sia uusia tilan­tei­ta. Osa yllät­täen, osa pit­kän kehi­tyk­sen tulok­se­na. Eri­tyi­ses­ti työ talou­den tasa­pai­not­ta­mi­sek­si vaa­tii roh­kei­ta, eteen­päin kat­so­via päätöksiä.

Kuten tasa­val­lan pre­si­dent­ti asian uuden vuo­den puhees­saan hyvin ilmai­si: ”Uuden koh­taa­mi­nen tar­jo­aa uusia tilai­suuk­sia teh­dä asioi­ta parem­min ja vii­saam­min kuin ennen. Uuden koh­taa­mi­nen voi myös tun­tua pelot­ta­val­ta. Pal­jon vaa­ral­li­sem­paa on kui­ten­kin yrit­tää ripus­tau­tua sel­lai­seen van­haan, joka ei enää palaa.”

Jus­si Kurt­ti­la, Iin kun­nan­val­tuus­ton 2. vara­pu­heen­joh­ta­ja, Kokoomus