Kun saapuu Jaana ja Reino Ukkolan pihaan Martinniemen Elmantiellä, tuntee tupsahtavansa jouluiseen satumaailmaan. Pihapiiriä ja rakennuksia koristavat lukuisat valosarjat ja vilkkuvat jouluideat, joita ohikulkijatkin höröstävät ihailemaan.
– Meitä voidaan pitää jouluhöperöinä, mutta mitä se haittaa, pariskunta tuumii hymyssä suin.
Jaana Ukkola tunnustaa aina olleensa jouluihminen. Pariskunnasta kumpikin nauttivat valojen ja somistusten tuomasta joulutunnelmasta niin sisällä kuin ulkona. Valokoristeita he ovat laittaneet esille aina, mutta ideat ja ripustukset vaihtelevat vuosittain. Jotakin uuttakin tulee silloin tällöin hankittua.
Ukkolan taloudessa koristusten pääarkkitehtinä ja ideanikkarina on vaimo Jaana, joka määrää naulojen paikat ja ripustuskohdat. Omin käsin syntyy myös paljon itsetehtyjä somisteita sesonkien mukaan. Puoliso auttaa ja kiipeilee tikkailla tarvittaessa.
Vanhimpia pihapiiriin kuuluvia jouluntuojia on talon seinustalla seisova iso valkoinen valaistu lumiukko, joka ei sula lauhallakaan säällä. Lumiukko on nailonkangaspäällysteinen ja täytetty tiivisrakenteisella paperilla.
Rakennuksen ulkoseinään on kiinnitetty ikkunaruuduista koottu “jouluakvaario”, jonka sisällä on valaistu pieni joulumaailma hahmoineen.
Ulkoseinään on kiinnitetty myös tonttuhahmoja, jotka Jaana maalasi sahattuihin puupyörylöihin. Kiekot ovat peräisin Jokikylän kesämökiltä kaadetusta lehtikuusesta.
Joulun somistuksia Jaana alkaa miettiä aina hyvissä ajoin. Tänä vuonna ideat lähtivät lentoon jo juhannuksena pihasaunan kuistilla. Puoliso oli leikillään jo vähän toppuutellut, joko nyt se alkaa? Itse tehtyjen joulukorttien malleja on mukava alkaa miettiä jo syysiltojen pimetessä.
Jouluvalot ripustetaan pihalle aikaisintaan marraskuun lopulla ja viimeistään ensimmäisenä adventtina. Pihapiirin valokoristeet tuovat odotetusti valoa pimeimpään vuodenaikaan. Jaanalle valoilla on vielä erityinen merkitys, sillä hän on toiminut 30 vuotta lehdenjakajana varhaisjakelussa ja on liikkeellä puolestayöstä aamukuuteen. Monilla teillä ei ole edes katuvaloja, ja valosarjat tuovat mukavasti loistetta pimeyteen ja ovat mukavan näköisiä.
Jouluksi Ukkolassa koti somistetaan tutuilla koristeilla. 6‑vuotiaan labradorin Moonan oma petikin vaihtuu joulukuosiin. Lemmikin joululelut, jotka se hyvin muistaa, otetaan esille. Jouluherkuksi Moona saanee savustetun luun.
Täksi jouluksi Jaanalla oli tavoitteena saada valmiiksi timanttimosaiikkityö, ja taulu valmistuikin parahiksi laitettavaksi seinälle. Joulukukka-asetelmia hän tekee myös mielellään. Olohuonetta koristaa iso joulutähti-hyasintti ‑asetelma koristeineen.
Joulukuuseksi hankitaan luononkuusi kuten aina. Reinon mukaan vaimo on kuusesta tuuheudesta ja mallista hyvin tarkka.
– Olen sanonut, että jos mikään muu ei ole täydellistä, niin joulukuusi pitää olla, puolustaa Jaana.
Valosarjojen hankkiminen enenevässä määrin alkoi Ukkolassa kun sarjoissa siirryttiin kestäviin ja vähän sähköä kuluttaviin led-valoihin. Yksi toimiva 70-luvulta peräisin oleva värivalosarja on edelleen käytössä sisätiloissa. Sitä ei ole hennottu heittää pois.
Joulua Ukkolat viettävät kotona pienessä perhepiirissä. Perinteisesti käydään haudoilla. Jouluruuat ja leivonnaiset Jaana valmistaa tuttuun tapaan itse. Tänä jouluna mietittiin josko joululaatikot hankittaisiin valmiina, mutta ei mennyt kuin hetki, kun oltiin jo ostamassa värkkejä itse tehtäviin laatikoihin. Jouluna päästään myös maistamaan uusia perunoita, jotka on esikeitetty ja pakastettu jouluksi.
Joulunaikaan kuuluu joulumusiikin kuuntelua, ja musiikki on aina muulloinkin tärkeässä roolissa. Reino “Renne” Ukkola tunnetaan ja muistetaan laulajana. Haastatteluhetkellä taustalla soi Finlanders’in ja Suvi Teräsniskan joulukappaleita. Myös jouluradio soi taustalla usein.
Kuluva vuosi on ollut kaikille erilainen koronan takia ja monet totutut menemiset on pitänyt jättää väliin. Reino ja Jaana Ukkola käyvät mielellään tansseissa, mutta nyt nekin ovat tauolla.
Loppiaisen jälkeen joulu riisutaan niin ulkoa kuin sisältä. Jouluvalojen ja ‑koristeiden kerääminen pois ei tunnu pariskunnasta mitenkään työläältä, sillä silloin on jo mielessä, että kevättä kohti ollaan menossa.