Tänään avautui jo joulukalenterin kahdeksas luukku. Joulukalenteri kuuluu nykyisin yhä useamman joulunodotukseen, iästä riippumatta. Perinteisten paperisten kuvakalentereiden ohella tarjolla on mitä erikoisempia yllätystavaroita sisältäviä kalentereita ja virtuaalisia luukkuja somessa.
Adventti- ja joulukalenteriperinteen Suomessa aloittivat partiolaiset 1940-luvun lopulla Ruotsin mallin mukaan. Kalentereita kaupiteltiin toiminnan tukemiseksi. Ensimmäiset suklaakalenterit tulivat Saksassa markkinoille vuosikymmen myöhemmin.
Ennen aikaan tyypillisin oli pahvinen kuvakalenteri. Hileellä koristeltu oli luksusta. Perheissä oli yleensä vain yksi kalenteri, josta lapset saivat avata luukun vuorotellen. Ensimmäiset suklaakalenterit eivät olleet kovin häävejä ulkonäöltään ja yllätyksellisyys oli hakusessa, kun jokaisessa luukussa oli lähes samanlainen harmahtavanruskea mauton suklaanappi. Ehkä viehätys piili siinä, että joka päivä ennen joulua oli lupa syödä suklaata.
Seuraavaksi siirryttiin tilpehöörien aikakauteen. Kalenterista alkoi paljastua pieniä muovisia leluja, rahapelivoittoja, kosmetiikkaa, teetä, kahvia, lakritsia, alkoholia, chilituotteita, sipsejä ja aineettomasti vaikkapa kannustavia mietelauseita.
Somen virtuaaliluukuissa julkaistaan tunnelmallisia kuvia ajatelmineen ja kaupallisessa tarkoituksessa päivittäin vaihtuvia tarjouksia tai arvontoja.
Bongasin somessa Haukiputaan seurakunnan, yrittäjien ja Ahmojen junnujoukkueen joulukalenterit. Oulu2026 kulttuuripääkaupunkihankkeen toimijat paljastavat kertovansa luukuissaan “kiinnostavia yksityiskohtia hankkeen ohjelmasuunnittelusta”.
Ahmat kannustaa tänä poikkeusadventtina omatoimiseen liikkumiseen ja harjoitteluun. Joulunodotukseemme sopiikin tämän mainion junnukalenterin viesti: Pidetään tsemppi päällä! Treenataan omatoimisesti ja tsempataan tämä aika läpi. Yhdessä mennään etänä!
auli.haapala(a)rantapohja.fi