Moni muistaa ensimmäiset askelmittarit. Tuon pienen mustan kuution, joka laitettiin keikkumaan vyölenkkiin tai raksuttamaan tuulitakin taskuun. Oli ihmeellistä katsoa illalla, kuinka monta askelta kertyi päivän aikana. Kunnes mittari meni hukkaan tai viimeistään aika ja teknologia ajoivat sen ohi.
Tilalle ovat tulleet trendikkäät älylaitteet, jotka tuovat uusia ulottuvuuksia itsensä hyvinvoinnin ja kunnon tarkkailuun niin arjessa kuin liikuntaharrastuksissa. Laitteet voivat kertoa sydämen sykkeen, unen laadun, aktiivisuuden ja jopa stressitason. Itsensä mittaaminen ja oman tilansa tarkkailu on luonut uuden hyvinvointialan kuluttajatrendin. Nuoremmalle polvelle näiden laitteiden käyttäminen ja tietojen yhdistäminen muihin laitteisiin on helppoa kuin heinänteko ennen vanhaan. Näkeehän näistä rannekkeista vielä ajankin, onneksi. Pelkästään puhelin voi koota terveystietojasi, jos olet ladannut siihen terveys-apin.
Onko tästä itsensä tarkkailusta hyötyä? Varmasti, jos on kiinnostunut kohentamaan kuntoaan ja hyvinvointiaan. Tosi treenaajille ja kilpaurheilijoille uudesta teknologiasta on erinomaisen paljon apua.
Mutta entäpä jos tavalliselle tallaajalle älylaitteesta tulee elämää hallitseva kontrollikoutsi? Lukemat voivat stressata ja ahdistaa, varsinkin, jos niitä ei osaa tulkita oikein. Hämärtyykö oma ajattelu ja tuntemus siitä, voimmeko hyvin? Moni tietää ilman vempaimia jos takana on sarja vähäunisia öitä, että unen laatu on huono, ja jotakin tarttis tehdä. Jos laite motivoi liikkumaan enemmän, niin peukut sille.
Nyt koronarajoitusten aikana älylaite voi olla oiva ja kannustava kuntoilukaveri. Se voi palkita, kun päivän aikana tapahtuu jotakin mainitsemisen arvoista. Välillä rannekaveri voi olla jopa vitsikäs. Kun takana on sunnuntaipäivä sohvaperunana, laite palkitsee kannustuksella havaitsemansa aktiviteetin, käynnin jääkaapilla: “Olet saavuttanut päivän henkilökohtaisen maailmanennätyksesi.”
Tästä on hyvä jatkaa.
auli.haapala(a)rantapohja.fi