”Aina on mah­dol­lis­ta saa­da itsel­le parem­pi elämä”

– Kokei­lin alko­ho­lia ensim­mäi­sen ker­ran 13−14-vuotiaana ja rakas­tuin sii­hen heti. Käy­tin 36 vuot­ta, vaik­kei vii­na mitään mie­li­hy­vää tuo­nut. Lopul­ta pää­tin hävit­tää itse­ni lavas­ta­mal­la kalas­tuson­net­to­muu­den. Mut­ta jos­tain syys­tä − ja onnek­si − soi­tin vie­lä kave­ril­le­ni. Puhe­lun jäl­keen hakeu­duin sit­ten­kin hoi­toon Lapin päih­dekli­ni­kal­le ja tulin mukaan A‑kiltatoimintaan. Myö­hem­min pää­dyin myös koke­mus­asian­tun­ti­ja­kou­lu­tuk­seen. Kou­lu­tuk­ses­sa pää­tin kyl­lä aluk­si, että raa­dot lai­te­taan kaap­piin, enkä sitä ovea iki­nä avaa, mut­ta kun tajusin, miten pal­jon tari­nas­ta­ni voi olla apua muil­le, sil­lä tiel­lä olen nyt. Toi­min A‑killassa ver­tai­se­na ja olen suo­rit­ta­nut myös päih­de­työn­te­ki­jän ammat­ti­tut­kin­non. Niin kuin lau­lus­sa­kin sano­taan: Kun apua saa, sitä jos­kus taju­aa myös antaa”, ker­toi yli­tor­nio­lai­nen Arto Pasa­nen Iin A‑killan kiltaillassa.

PäŠihdesairaudesta toi­pu­mi­seen kuu­luu ret­kah­ta­mi­sia, ja ne ovat tŠärkeitäŠ, silälŠ niis­täŠ voi oppia, mikäŠ itsellŠä toi­mii ja mikŠä ei. Jos iltalenkillŠä tulee hake­neek­si pul­lon, pitä䊊 ottaa opik­si ja muut­taa kŠävelyreittiŠä, Arto Pasa­nen tote­aa. EikäŠ kan­na­ta valeh­del­la, ei itsel­le, eikä muil­le. Sil­loin toi­pu­mi­nen voi alkaa. Kuva: Kir­si MäŠki

– Toi­pu­mi­nen ei ole mitään hok­kus-pok­kus­hom­maa. Se on aina mah­dol­lis­ta ja aina se myös kannattaa.

A‑kiltatoimintaa Arto kiit­tää mones­ta asiasta.

– Kun juo­mi­nen, tai muut päih­teet, jää pois, tulee pal­jon aikaa, joka pitää täyt­tää muul­la asial­la. Täs­sä A‑kilta on ver­ra­ton! A‑killassa teh­dään asioi­ta. Ja nii­tä teh­dään yhdes­sä. Itsel­le­ni luon­to on tär­keä, ja luon­toe­lä­myk­set. Luon­nos­ta saa mie­li­hy­vää. Yli­pään­sä teke­mi­nen ja toi­min­ta tuo­vat mie­li­hy­vää, jota päih­teis­tä tur­haan etsitään.

– A‑kilta sopii myös juroil­le, nau­rah­taa Arto. Kenen­kään ei ole pak­ko puhua, mut­ta kyl­lä puhu­mi­nen­kin kan­nat­taa ver­tais­ten kes­ken. Vaik­ka jokai­sen koke­mus on eri­lai­nen, saman­kal­tai­suut­ta löy­tyy niin pal­jon, että samais­tu­mi­nen on mah­dol­lis­ta. Ja sii­hen perus­tuu ver­tais­tu­ki. Tuo toi­nen on koke­nut vas­taa­vaa, ja sel­vin­nyt. Aina on mah­dol­lis­ta saa­da itsel­le parem­pi elämä.

Iin A‑kilta on toi­mi­nut nyt vas­ta vähän tois­ta kuu­kaut­ta, mut­ta toi­min­ta on läh­te­nyt muka­vas­ti käyn­tiin. Kil­tail­lat ovat maa­nan­tai­sin kel­lo 17 Pap­pi­las­sa Pap­pi­lan­tie 16:ssa. Pasa­nen oli ensim­mäi­nen kil­tail­taan kut­sut­tu vie­ras ja hänen joh­dol­laan syn­tyi aja­tuk­sia herät­tä­vää kes­kus­te­lua päih­de­sai­rau­des­ta, päih­de­toi­pu­mi­ses­ta ja vertaistuesta.

Kut­sua kil­tail­taan ei kui­ten­kaan tar­vi­ta, vaan A‑kiltatoimintaan tutus­tu­maan voi tul­la kuka vain. Tar­jol­la on aina kah­via ja ver­tais­ten seuraa.

– Häpeä voi estää osal­lis­tu­mas­ta, mut­ta tar­vit­see­ko sai­rau­des­ta toi­pu­mis­ta häve­tä, A‑kiltalaiset miet­ti­vät ja toi­vo­vat roh­keas­ti mukaan sekä päih­deon­gel­mai­sia että hei­dän läheisiään.

Myös Hau­ki­pu­taal­la toi­mii A‑kilta. Siel­lä kil­tail­taan kokoon­nu­taan tors­tai­sin kel­lo 18 A‑killan tilois­sa osoit­tees­sa Simp­pu­lan­har­jun­tie 14 C 5–8. ”A‑kiltatoimintaan voi tul­la ilman, että on viik­ko­jen, saa­tik­ka kuu­kausien rait­tius taka­na. Toi­vo­tam­me ter­ve­tul­leek­si kaik­ki, jot­ka ovat tul­les­saan sel­vin päin. Eili­sen teke­mi­siä ei kysel­lä, eikä muu­ten­kaan kysel­lä mitään, vaan tuli­ja saa ker­toa itses­tään sen, mitä halu­aa. Mie­lel­läm­me otam­me vas­taan uudet ihmi­set. Kan­nat­taa tul­la aina­kin ker­ran! Ja jos se jää tavak­si, sehän on vain hyvä asia, Hau­ki­pu­taan A‑killasta kerrotaan.

Tie­toa A‑kiltatoiminnasta löy­tyy osoit­teis­ta http://a‑kiltojenliitto.fi/ ja http://a‑kiltojenliitto.fi/aluetoiminta/pohjois-suomi/.

Lisä­tie­to­ja Iin A‑killasta: Mari­ka Heik­ki­lä, heikkilamarika1974@gmail.com

Lisä­tie­to­ja Hau­ki­pu­taan A‑killasta: haukiputaan.akilta@gmail.com