Alkoi kuu­lua myrs­ky­va­roi­tuk­sia yhä useam­mil­ta radio- ja tv-kana­vil­ta. Nousi kah­vi­pöy­dis­sä kes­kus­te­lu­nai­heek­si turuil­la ja toreil­la. Minä, yksi­na­su­va, van­ha nai­nen tal­len­sin sanan siel­tä ja lauseen tääl­tä. Jo aika hata­raan ja mie­li­ku­vi­tus­ta täyn­nä ole­vaan kal­loo­ni. Myrs­ky­päi­vä lähe­ni ja huo­ma­sin tark­kai­le­va­ni kotia­ni. Miten­kä­hän käy pation, talon katon ja por­ras­pään? Yhte­nä tal­ve­na run­sas lumi pai­noi por­ras­pään kuis­tin nokal­leen. Jot­ta tulikohan…