Televisiossa pyörii islantilainen poliittinen draamasarja Ministeri, jossa päähenkilö nousee valtaan ja kansansuosioon iskulauseella: Vain idiootti ei äänestä. Provosoivaa, mutta niin totta. Sarjassa hallitusohjelmaa aletaan kasata kansalaisten Twitterissä tekemien ehdotusten pohjalta. Sarjassa pohditaan tärkeää kysymystä nykymaailman politiikasta, sen läpinäkyvyydestä ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista.
Viime päivien poliittinen keskustelu on lyönyt meillä myrskyisästi niin paikallisella tasolla kuin valtakunnan foorumeissa. Asioistamme kiistelevät ja päättävät ihmiset, jotka olemme näihin luottamustehtäviin äänestämällä vaaleissa valinneet. Demokratia toimii, mikä ei ole tänä päivänä itsestään selvää kaikkialla maailmassa. Myös kansalaisilla on oikeus esittää mielipiteitä ja vaikuttaa.
Aika ajoin puheenaiheeksi nousee kyläpolitikointi, kotiinpäin vetäminen, jolloin päättäjiä paheksutaan oman kylän tai alueen asioiden ajamisesta. Omassa pienessä mielessäni olen pohtinut ilmiötä, onko syyllistäminen perusteltua? Toki kokonaisuus pitää nähdä, mutta mitä virkaa eri alueilta valittavilla päättäjillä olisi koko systeemissä, jos he eivät voisi toimia äänestäjäkuntansa puolestapuhujana? Jos Oulun tai Iin valtuustoissa ei olisi sivukyliltä päättäjiltä, tai eduskunnassa pohjoisen väkeä, kuka silloin muistaisi näiden alueiden ihmisiä? Kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu ja yhdenvertaisuus tahtoo jäädä kauniiksi toiveeksi ja juhlapuheiden sananhelinäksi.
Jos yhteisten asioiden hoitaminen ja ratkaisujen tekeminen on päättäjille vaikeaa, tehtyjen päätöksen kanssa eläminen voi olla usein sitä myös kansalaisille. Uuden vaikean varjon kaiken toiminnan ylle on tuonut korona.
Meistä jokainen voi vaikuttaa vähintäänkin äänestämällä. Nyt on hyvä aika seurata päätöksentekoa kaikilla tasoilla. Kuntavaalit ovat ensi keväänä. Lähtölaukaus niihin on jo ammuttu.
auli.haapala(a)antapohja.fi