Lasten leikkipuiston kunnostustyöt saatiin valmiiksi Haukiputaan seurakuntakeskuksen takana kirkkorannassa syyskuun toisella viikolla. Ei mennyt kuin reilu viikko, kun leikkipuistossa oli tehty tuhoja rikkomalla aitaa, portti ja leikkivälineitä. Lasten päiväkerholaiset eivät ehtineet leikkiä uusitussa puistossa kuin kerran.
Seurakunta on tehnyt ilkivallasta rikosilmoituksen poliisille. Alueella on myös valvontakameroita, jotka voivat johtaa tekijän tai tekijöiden jäljille.
Kyseisen viikonlopun jälkeisenä maanantaina 21.9. seurakunnan työntekijät kohtasivat töihin tullessaan surullisen näyn leikkipuistossa.
– Aivan käsittämättömältähän tämä tuntuu, harmittelevat myös vahinkoja tarkastelemaan tulleet Heikki Malinen ja Hannu Liljamo, jotka kuuluvat kahdeksan miehen vapaaehtoisporukkaan, joka kunnosti leikkikentän.
Malinen ja Liljamo ihmettelevät, miten järeä aitatolppa ja aita on saatu kaadettua ja sitä suojannut pitkä pelti revittyä irti ja kuinka aidan portissa olleet laudat on saatu irrotettua ruuveista. Siihen on tarvittu voimaa ja ehkä myös apuvälineitä. Portista irrotetut laudat on heitelty pitkin leikkikenttää ja ilmeisesti laudoilla on hakattu liukumäen luiska lommoille.
– Iso homma tässä on edessä, pohtivat miehet mietteliäinä edessä olevaa leikkikentän korjaamista.
– Leikkipuiston kunnostamista lähdettiin suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä turvallisuus edellä, kertovat miehet. Suunnitelmat tehtiin yhdessä seurakunnan kiinteistöpalvelujen kanssa. Leikkikenttä kunnostettiin vapaaehtoisvoimin kauttaaltaan ja myös aidat maalattiin valkoisiksi.
Seurakunnan leikkipaikka on rakennettu vuonna 2006 samalla kun vanha seurakuntatalo remontoitiin varhaiskasvatuksen ja nuorisokasvatuksen käyttöön. Tämä Vakkurilan rakennus purettiin muutama vuosi sitten.
– Leikkipaikka on seurakunnan, mutta toki siellä saavat muutkin leikkiä ja on siellä käytykin leikkimässä, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Outi Palokangas.
Haukiputaan seurakunnan diakoniatyöntekijä Johanna Kerola teki ilkivallanteosta päivityksen Facebookin Haukiputaan puskaradioon. Hän pohti, miten joillakin on oikeus rikkoa yhteistä hyvää? Päivitykseen tuli paljon kommentteja, jotka sisälsivät ihmettelyä ja paheksuntaa, kuka näin tekee. Taustalla täytyy olla paljon pahaa oloa ja tekemisen puutetta.
Kerola kysyi olisiko mahdollista saada nämä ihmiset korjaamaan rikkomaansa vapaaehtoisten kanssa, ilmoittautua saa.
– Ei ole tullut keneltäkään yhteydenottoa. Ajattelin, että voisi tulla, se olisi ihan hyvä juttu. Ne kädet, jotka särkevät, voivat olla korjaamassa. Ne jalat, jotka potkivat hajalle, voivat astua toisenlaisia askelia. Voisiko toiminta muuttua, jos sille annetaan mahdollisuus, pohtii Kerola.
– Helposti me jäädään kauhistelemaan ilkivaltaa. Porukassa tulee pöljäiltyä. Yhdessä voitaisiin miettiä, mitä tälle ilmiölle voitaisiin oikeasti tehdä. Nämä ihmiset on monille tärkeitä ja rakkaita, he tuottavat niin iloa kuin huoltakin. Miten heidän toimintaansa saataisiin onnellisempi saundi, kysyy Kerola.
Myös Heikki Malinen ja Hannu Liljamo pohtivat mitä ilmiölle voisi tehdä. Ilkivalta kohdistuu kaikkien yhteiseen omaisuuteen ja on valitettavan yleistä myös kaupungin leikkikentillä, puistoissa, bussipysäkeillä ja muissa julkisissa kohteissa. Onko kyseessä tekemisen puute, paha olo vai mikä. Aina eivät ole pelkästään nuoret asialla, mutta nuorten kohdalla olisi tarpeen puhua asioista kotona, sillä kasvatus lähtee kodeista. Pitäisi puhua toisten ja yhteisen omaisuuden kunnioittamisesta. Kuriakin tarvitaan. Ilkivallanteoissa tekijät voivat vahingoittaa myös itseään. Kuinka monta kertaa esimerkiksi kaupunki on valmis kunnostamaan yhä uudestaan ja uudestaan ilkivallan kohteeksi joutuvia leikkikenttiä?