Har­taus: Kohtaamisiin!

Soi­le Tuusa.

Työs­sä­ni pap­pi­na koh­taan kai­ke­ni­käi­siä ihmi­siä hei­dän ilois­saan ja suruis­saan. On hie­noa saa­da kul­kea rin­nal­la, kes­kus­tel­la ja kuun­nel­la. Lähim­mäi­sen sun­nun­tain saar­naa val­mis­taes­sa­ni poh­din niin­kin joka­päi­väis­tä ja tär­ke­ää asi­aa kuin lähim­mäi­sen koh­taa­mi­nen. Mil­lai­sen jäl­jen jätäm­me toi­seen ihmiseen?

Olen Kii­min­gin seu­ra­kun­nan uusi kas­vo, sil­lä aloi­tin kap­pa­lai­sen sijai­se­na ihan vas­ta 1.9. Oikeas­taan olen lai­nas­sa Muhok­sel­ta, jos­sa minul­la on seu­ra­kun­ta­pas­to­rin vir­ka. Maa­lais­seu­ra­kun­nan lisäk­si olen työs­ken­nel­lyt pap­pi­na Kajaa­nis­sa kau­pun­ki­seu­ra­kun­nas­sa ja sai­raa­la­pas­to­ri­na. Per­hee­see­ni kuu­lu­vat avio­mies ja kol­me las­ta. Har­ras­tan luon­to­lii­kun­taa hus­kie­ni kans­sa. Olem­me kotiu­tu­neet Muhok­sel­le mäen pääl­le, kuten kai­nuu­lai­sel­le hyvin sopii.

Mik­si tulin Kii­min­kiin? Tah­don kokea uusia kuvioi­ta ja ope­tel­la pois tie­tyis­tä rutii­neis­ta, joi­ta rei­lun kuu­den vuo­den pap­peus on tuo­nut tul­les­saan. Samaa työ­tä voi teh­dä monel­la taval­la, ja työn teke­mi­seen vai­kut­taa aina pai­kal­li­nen kult­tuu­ri. Sii­nä­pä se mie­len­kiin­to onkin. Iloit­sen sii­tä, että olen saa­nut tul­la tutus­tu­maan uusiin ihmi­siin ja laa­jan Kii­min­gin seu­ra­kun­nan eri osiin.

Kun läh­din Muhok­sel­ta vir­ka­va­paal­le tähän sijai­suu­teen, ystä­vä seu­ra­kun­ta­lai­nen saat­toi minua psal­min sanoil­la: ”Minä ope­tan sinua, sanoo Her­ra, minä osoi­tan sinul­le oikean tien. Minä neu­von sinua, kat­see­ni seu­raa aske­lei­ta­si.” Papin työ on par­haim­mil­laan yhdes­sä elä­mis­tä seu­ra­kun­ta­lais­ten kans­sa. Se on tois­tem­me koh­taa­mis­ta arjes­sa ja juhlassa.

Soi­le Tuusa Kii­min­gin vs. kappalainen