Yhä useammin kuulemme käytettävän ilmaisua ”uusi normaali”. Tässä ajassa ja tilanteessa meidän kaikkien on opeteltava uusia toiminta tapoja ja käyttäytymistä elämässämme, siis uutta normaalia. Maailma on muuttunut todennäköisesti pidemmäksi aikaa ehkä pysyvästi.
Korona on siis muuttanut tai muuttaa meidän toimintatapojamme ehkäpä ja toivottavasti myös ajatusmaailmaamme. Olemme eri tiedotusvälineiden ja tahojen kautta kuulleet kuinka yhä useampi on suunnannut katseensa ”väljemmille vesille” maaseudulle.
Maaseudulla talokauppoja on tehty ennätystahtiin, jossakin päin on kysyntä ylittänyt tarjonnan. Onkohan sama trendi näkyvissä Oulun seudulla ja halutaanko sitä hyödyntää?
Oulun talousarvion 2021 laadinta on käynnissä. Käymme keskustelua siitä, miten saamme kaupungin talouden tasapainoon. Perlacon on tilatun työnsä tehnyt, ehdotuksensa julkaissut ja nyt olisi selvitystyön pohjalta toimeenpanon aika.
Keinovalikoima selvityksessä on laaja mutta mitä keinoja käytetään? Liipasimella on muun muassa myös kolme koulua, joiden kohtalo ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Ihmisillä on huoli omasta asuinalueistaan, lasten koulupaikasta ja heidän turvallisuudestaan.
Usein esitetään kysymyksiä. Miksi juuri meidän koulu? Miten tähän on tultu? Onko yhdyskuntasuunnittelussa vikaa, eikö kaavoitus toimi vai eikö maanomistajat luovuta maata rakennuspaikoiksi vai eikö meillä anneta rakennuslupia alueille, joille kaivattaisiin asukkaita, jotta koulut ja eri palvelut säilyisivät. Esitetyt kysymykset ovat aiheellisia ja osassa on jopa totuuden siemen.
Olisko nyt viimein aika ryhtyä hyödyntämään Oulun maaseutualueita muuhunkin kuin energiantuotantoon ja hiekkakankaiden siirtämiseen. Onko meillä rohkeutta näkyvästi markkinoida maaseutu- ja maaseutumaisia alueita ihmisille asuinpaikaksi. Asuinpaikaksi ihmisille jotka haluavat asua väljemmin, harrastaa luonnossa liikkumista, marjastusta, metsästystä tai vaikkapa hoitaa kanoja omalla maallaan, kasvattaa perunaa, tomaatteja ja yrttejä tai olla vain lähellä luontoa.
Uskalletaanko laatia ja toteuttaa rohkeasti kyläkaavoja, joissa yhteisöllisyys ja toisten auttaminen on luontaista. Haluammeko me turvata pienempienkin koulujen ja maaseutualueiden olemassaolon. Onko meillä yhteinen näkemys siitä, että myös maaseutu alueet tarvitsevat edes siedettävästi toimivat palvelut joukkoliikenteestä puhumattakaan. Vähin tavoite on, että oppilaat ja opiskelijat pääsevät joukkoliikenteellä opinahjoihinsa ilman monen tunnin odotuksia. Itse olen ollut ja olen edelleen valmis kehittämään koko aluettamme.
Maaseudun kehittäminen ja kehitys ei estä ydinkaupungin kehitystä ja kehittymistä kunhan meillä on rohkeutta, uskallusta ja yhteistä halua.
Risto Päkkilä, kaupunginvaltuutettu, Keskusta