Pateniemi-seura on tehnyt merkittävää työtä tallentaessaan paikallishistoriaa kolmeen historiateokseen. Niistä uusimmassa, Pateniemen historia ‑sarjan kolmannessa osassa keskitytään kertomaan menneestä ajasta valokuvin. Kirjassa on yli 400 valokuvaa, joiden kerääminen ja tietojen tallentaminen on vaatinut vuosien työn.
Valokuvat kertovat välähdyksinä ihmisten arjesta ja juhlasta, työnteosta ja ja vapaa-ajan harrastuksista. Yhteisöllisyys oli vahvaa, yhdistystoiminta vilkasta ja liikunta- ja kulttuuriharrastukset kukoistivat.
– Kirja valmistui jo alkuvuonna ja julkistaminen piti tapahtua keväällä, mutta koronatilanteen takia tapahtuma piti perua. Nyt järjestämme kirjan esittely- ja myyntitapahtuman Honkapirtillä Pateniemessä lauantaina 5. syyskuuta, kertoo Pateniemi-seuran ja historiatoimikunnan puheenjohtaja Seppo Barck.
Tilaisuudessa noudatetaan koronaohjeistuksia. Paikalla on historiaryhmän jäseniä, joilta kirjaa voi tiedustella myös muina aikoina. Kirja maksaa 35 euroa.
Pateniemen historiakirjat herättävät kiinnostusta. Niihin on saatu koottua kattavasti tietoa kylän vaiheista.Henkilökuviin on myös saatu hyvin nimiä, mikä aina kiinnostaa. Monet löytävätkin kuvista tuttuja ja sukulaisia. Kuvien myötä ainakin vanhemmalla väellä muistikuvat vanhoista rakennuksista ja kylänraitista palautuvat mieleen.
Pateniemi valokuvina ‑teoksen alkupuheessa FT Mauno Hiltunen kuvailee useampaan jaksoon jakautuvaa Pateniemen historiaa. Vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Pateniemi miellettiin Haukiputaan seurakunnan ja Kellon kylän osaksi. Ennen laivavarvin perustamista Pateniemen kohdalla oli vain muutama talo ja torppa. Vanhimmat talot olivat Kuivas ja Taskinen.
Käänteentekevä vaihe Pateniemen historiassa oli Bergholmin sahan perustaminen1873. Vuonna 1908 Pateniemeen valmistui uusi sahalaitos. 1930-luvulla Uleå Oy:n omistuksessa oleva saha oli Pohjois-Suomen suurimpia ja työllisti kiihkeimpinä lastausaikoina jopa 1300 henkeä. Saha on ollut monen tunnetun yhtiön omistuksessa kuten Uleå‑, Oulu‑, Kajaani- ja Veitsiluoto-yhtiöt.
Pateniemen muodostaessa teollisen yhdyskunnan tämä näkyi myös “sahalaisessa” identiteetissä ja kulttuurissa, kirjoittaa Hiltunen. Väkeä töihin tuli ympäri Suomea. Sahaa uudistettiin ja kehitettiin voimakkaasti ja tehtiin myös uusi satama.
Seuraava murrosvaihe ajoittuu vuoteen 1965, jolloin Pateniemi liitettiin Haukiputaan kunnasta Oulun kaupunkiin. Puunjalostusteollisuuden murroksessa myös Pateniemen sahalle kävi huonosti, se lakkautettiin 1990. Yksi kausi Pateniemen historiassa päättyi, ja alueesta tuli vähitellen tyypillinen kaupungin lähiö.
Pateniemi valokuvina ‑kirjan kuvat heijastavat muutosta, siirtymistä aikakaudesta toiseen.
– Toivottavasti vielä tänäänkin menneisyyden tuntemusta ja ymmärtämistä pidetään jalona sivistyksellisenä arvona, kirjoittaa Mauno Hiltunen.
Valokuvateoksen lopussa on “Muistivälähdyksiä vanhasta Pateniemestä” ‑sivuja Oulu Osakeyhtiön julkaisemasta perhelehdestä, joka oli nimeltään Hakkeita. Vuonna 1955 julkaistussa lehden artikkelissa kerrotaan esimerkiksi sähkövalojen tulosta Pateniemeen. Se tapahtui kun sahalaitos valaistiin vuonna 1897. Asennustöihin saapui ruotsalainen sähköasentaja.
Pateniemen sahan aikaan yhtiö tarjosi asukkaille työtä ja toimeentuloa, mutta huolehti myös laajalti ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Kauppoja ja palveluyrityksiä syntyi myös alueelle monipuolisesti korjaamoista virvoitusjuomatehtaaseen. Yhdistystoiminta ja liikuntaharrastukset kukoistivat. Myös maataloutta harjoitettiin jonkin verran.
– Yhtiö huolehti työntekijöistään ja satsasi näin tulevaisuuteen. Nähtiin, että työnteko sujuu hyvin kun ihmiset olivat kunnossa ja vireitä, pohtii Seppo Barck.
Seelanista syntyisin oleva Barck oli itse kesätöissä sahalla tukinnostossa 15-vuotiaana vuonna 1962. Tuntipalkka oli 63 penniä, mutta kun pääsi keksin kanssa heilumaan, tuntipalkka oli 2 markkaa 50 penniä.
Puutavaraa sahalta lastattiin laivoihin kuljetettavaksi maailmalle. Puu kulki myös rautateitse ja maanteillä. Puutalotehdas rakennettiin vuonna 1943. Aluksi tehtaalla valmistettiin parakkeja armeijalle. Sodan jälkeen tuotannosta valtaosa käytettiin Lapin ja Pohjois-Suomen jälleenrakentamiseen. Neuvostoliitolle maksettavat sotakorvaukset työllistivät tehdasta vuosikausia. Myöhemmin taloja myytiin myös ulkomaille.
Koskelan, Peltolan ja Toppilan kaupunginosissa on vielä jäljellä Pateniemessä valmistettuja puutaloja. Pateniemessä olleissa parakeissa asui inkeriläisiä, sahan vankilatyövoimaa, ja lopuksi suomalaisperheitä.
Tällä hetkellä Pateniemenrantaan entisen sahan alueelle rakennetaan uutta merellistä asuinaluetta jopa 3000 uudelle asukkaalle. Pateniemen sahan museo sijaitsee 1850-luvulta peräisin olevassa laivavarvin eli laivatelakan varastorakennuksessa. Honkapirtti on edelleen merkittävä toiminnallinen ja tapahtumien keskus. Sahaperinne näkyy edelleen Pateniemen tiennimistössä.
Välähdyksiä menneestä
Pateniemi-seuran julkaisu: Pateniemi valokuvina, 2020. Historiateossarjan III-osa.
228 sivua, yli 400 valokuvaa.
Historiatyöryhmä: Seppo Barck, Yrjö Luoto, Mauno Hiltunen, Marjatta Hyvärinen, Olavi Karvonen, Paula Kesti, Esa Launonen, Antero Mikkonen, Ulla Nyyssönen.
Taitto ja ulkoasu: Emilia Kangas, Karoliina Tsurkin ja Pieta Kivari.
Kirjan esittely- ja myynti Honkapirtillä la 5.9. klo 11–14. Ei käsitellä käteistä rahaa, maksu pankkisiirrolla. Kirjaa myös historiatoimikunnan jäseniltä.
Aiemmat historiateokset: Rannoilla ja raiteilla, Pateniemen historiaa osa I vuonna 2006 ja osa II 2017.