Viime vuosina niin Rantapohjan alueella kuin valtakunnallisesti pienten kyläkoulujen kohtaloksi on koitumassa lakkauttaminen. Syntyvyys laskee ja oppilasmäärät vähenevät. Suuri on kaunista ja keskittämällä isoihin yksiköihin uskotaan saatavan säästöjä ja toimintaan tehokkuutta. Oppimistulokset ja ‑ympäristö voivat toki olla hyviä isossakin koulussa, mutta läheisen ja turvallisen kyläkoulun edut ja merkitys lapsille ja koko kyläyhteisölle on laskelmissa unohdettu. Ei syyttä sanota, että kyläkoulu on kylän sydän.
Oulu suunnittelee jälleen lakkauttavansa kolme pikkukoulua, Rantapohjan alueella liipasimella on Haukiputaan Keiskan koulu. Keiskassa ollaan oltu löysässä hierressä jo useampi vuosi, nyt köysi on katkeamassa vuoden kuluttua. Paperilla koulun lakkauttaminen voi olla niks naks ‑homma, mutta haavojen arpeutuminen kylillä vie pitkään. Eivät nämä ratkaisut päättäjillekään helppoja ole, ollaan puun ja kuoren välissä.
Sattumoisin olen itse käynyt neljä alaluokkaa Keiskan koulussa. Parhaimmat koulumuistot ovat juuri sieltä. Tuohon aikaan piirreltiin kunnanvirastolla koulupiirirajoja uusiksi ja minut viiva vei viidennelle luokalle Aseman koululle, oudolle kylälle ja koululle, sillä luontainen suunta asuinpaikkaan nähden oli kirkonkylä. Muutos tuntui hankalalta, niinpä tein asiasta valituksen kunnanhallitukselle. En muista, mistä tämä neuvo tuli, mutta bumeranginahan se paperi takaisin tuli.
Nähtäväksi jää, voivatko kuntalaiset vaikuttaa nyt Keiskan koulun kohtaloon. Adressehin kerätään nimiä ja vaikuttamisen keinot ovat käytössä. Ihmettelyn aiheena ovat saatavat säästöt suhteessa läheisen kyläkoulun tuomiin positiivisiin vaikutuksiin. Ovathan koulutilatkin vielä kopperassa kunnossa. Väistämättä syntyy vertailuja kaupungin muihin menoeriin, ovatko ne tarpeen ja tärkeitä. Tähän arvosteluun kuntalaisilla on täysi oikeus.
Auli Haapala
auli.haapala(at)rantapohja.fi