Har­taus: Aalto

Aal­to kuu­los­taa ame­rik­ka­lai­sen elo­ku­van nimel­tä. Sii­nä elo­ku­vas­sa maa­il­maa uhkai­si jokin paha, ulkoa tule­va, jokin selit­tä­mä­tön sai­raus, jokin tun­te­ma­ton uhka. Alun kuvis­sa tois­tai­sek­si tun­te­ma­ton san­ka­ri ele­li­si vie­lä rau­hal­lis­ta elä­mään­sä, mut­ta tuli­si pian tem­ma­tuk­si pyör­tei­siin, joi­den myö­tä hän lopul­ta pää­tyi­si pelas­ta­maan maa­il­man sitä uhkaa­val­ta vaaralta.

Väliin tuli­si mon­ta toi­min­ta­koh­taus­ta, dra­maat­ti­nen musiik­ki, ken­ties jon­kin­lai­nen rak­kaus­ta­ri­na ja lop­puun jotain, mikä jät­täi­si ainek­sia teh­dä jatko-osa.

Koro­na-aikaa eläes­sä on välil­lä tul­lut se tun­ne, että eläm­me ame­rik­ka­lais­ta elo­ku­vaa, mut­ta olem­me jää­neet jun­naa­maan sii­hen koh­taan, jos­sa uhka lähes­tyy, hipai­see, lai­nei­lee pois, lai­nei­lee takai­sin. San­ka­ris­ta ei oikein syn­ny käsi­tys­tä, mut­ta asian­tun­ti­joik­si on tarjokkaita.

Vie­lä tois­tai­sek­si se toi­min­ta­san­ka­ri puut­tuu, vaik­ka dra­ma­tiik­kaa ja rak­kaus­ta­ri­noi­ta­kin löy­tyy. Esi­mer­kik­si hää­juh­lia on nyt pys­tyt­ty jon­kin ver­ran jär­jes­tä­mään. Miten tämän aal­toi­lun kans­sa eletään?

Seu­ra­kun­nas­sa haluam­me toi­mia vas­tuul­li­ses­ti ja tur­val­li­ses­ti, mut­ta myös niin nor­maa­lis­ti kuin täs­sä het­kes­sä pys­tyy. Ihmi­set kai­paa­vat yhteyt­tä toi­siin­sa, yhteyt­tä seu­ra­kun­taan­sa. Sik­si­pä mekin käyn­nis­te­lem­me syys­kau­den toi­min­to­ja ja etsim­me par­hai­ta mah­dol­li­sia tapo­ja toi­mia tur­val­li­ses­ti kaik­kien kan­nal­ta. Jos yhteis­kun­nas­sa tapah­tuu muu­tok­sia, eläm­me muka­na. Jos viran­omai­set anta­vat ohjei­ta, nou­da­tam­me niitä.

Kul­jem­me samas­sa aal­los­sa yhdes­sä mui­den kans­sa, rukoil­len ter­veyt­tä ja tur­vaa koko alu­eem­me, maam­me ja maa­il­mam­me asukkaille.

Sei­ja Helo­maa, vs.kirkkoherra, Kii­min­gin seurakunta