Puo­li vuot­ta koronaa

Suo­mes­sa on elet­ty koro­na-aikaa nyt noin puo­li­sen vuot­ta. Vain kuusi kuu­kaut­ta, aika tun­tuu pal­jon pitemmältä.

Voi sanoa että virus on ollut mel­koi­nen yhteis­kun­nan myl­ler­tä­jä. Kevät­tal­vel­la suo­ma­lai­set sai­vat tai­pua myö­täi­le­mään monen­lai­sia suo­si­tuk­sia ja mää­räyk­siä. Ravin­to­lat pan­tiin kiin­ni, oppi­lai­tok­set siir­tyi­vät etä­ope­tuk­seen, käsi- ja yski­mis­hy­gie­ni­aa saa­tiin nos­tet­tua aivan uudel­le tasol­le, Uusi­maa sul­jet­tiin, ulko­maan rajoil­la rajoi­tet­tiin lii­ken­net­tä, ja työ­pai­koil­la pyrit­tiin siir­ty­mään etä­töi­hin. Fin­nai­rin lai­vas­to on ollut enim­mäk­seen ken­til­lä. Mat­kus­ta­mi­nen tyreh­tyi. Viruk­sen tor­jun­ta ulot­tui kai­kil­le elämänalueille.

Suo­mi onnis­tui hyvin toi­mis­saan. Kuol­lei­suus ja sai­ras­ta­vuus koro­na­vi­ruk­sen aiheut­ta­maan sai­rau­teen on saa­tu pidet­tyä parem­min kuris­sa kuin mones­sa muus­sa maassa.

Kun kesä koit­ti, kaik­ki alkoi vai­kut­taa jo parem­mal­ta. Yhteis­kun­nan toi­min­to­ja avat­tiin ja ulko­mail­le­kin alkoi toh­tia mat­kus­taa. Kou­lut avat­tiin loppukeväästä.

Nyt kaik­ki tun­tuu jäl­leen muut­tu­neen. On vai­kea sanoa, onko menos­sa viruk­sen toi­nen aal­to, mut­ta tar­tun­ta­mää­rät ovat jäl­leen alka­neet kas­vaa niin maa­il­mal­la kuin pik­ku­hil­jaa Suo­mes­sa­kin. On luul­ta­vaa, että viruk­sen leviä­mis­tä ei saa­da kun­nol­la estet­tyä ennen kuin sitä vas­taan on ole­mas­sa toi­mi­va rokote.

Onnek­si meil­lä on nyt tie­dos­sa, miten viruk­sen leviä­mis­tä voi­daan hidas­taa ja miten sil­tä voi yrit­tää suo­jau­tua. Mei­dän jokai­sen vas­tuul­la on hyvä käsi­hy­gie­nia, suo­jat­tu yski­mi­nen ja aivas­ta­mi­nen sekä etäi­syyk­sien pitä­mi­nen asioin­ti­pai­kois­sa. Näh­tä­väk­si jää, mil­lai­set ohjeet suo­ma­lai­set lopul­ta­kin saa­vat hen­gi­tys­suo­jai­mien käytöstä.

Koro­na­ku­ri­mus selä­te­tään aika­naan, kuten moni muu­kin ihmis­kun­taa pii­nan­nut sai­raus. Aikaa se kui­ten­kin vaa­tii. Sil­lä aikaa on syy­tä nou­dat­taa suo­jaus­oh­jei­ta itsem­me ja lähim­mäis­tem­me turvaksi.