Haarapääskyn kesä alkaa olla siinä vaiheessa, että lapset itsenäistyvät. Takana on puoli kesää lapsuuspesän pahnoilla ja edessä lentoharjoituksien aika. Poikaset ovat päässeet ulos katsomaan maailmaa ja aloittelemaan aikuisen linnun elämää. Vanhemmat kiidättävät yhä hyönteisiä jälkeläisilleen, mutta ruokintapaikka ei ole pesä. Elo-syyskuun vaihteessa niin vanhemmat kuin nuoremmatkin suunnistavat jonnekin päiväntasaajan tuntumaan.
Ennen pääskysten lentotavoista ennustettiin heinäpoudat ja matalapaineet. Kun pihapiirin pääskyset ja rantojen lokit pyydystivät päivittäisiä hyönteisaterioitaan korkealta taivaalta, luvassa oli aurinkoista ja selkeää säätä. Matalapaineen ennusmerkki oli puolestaan matalalento. Ennusmerkki toimii yhä ja syynä siihen on lentävien hyönteisten tavat lentää erilaisilla säillä.
Pääskyset viipyvät Suomessa vain pari kuukautta vuodesta, mutta ne näkyvät ja kuuluvat niin hyvin, että ilman niitä maalaiskylien kesästä puuttuisi jotain tuikioleellista.
Pääskysten lauluääni on iloista tirskuntaa. Ne ovat ihmisestä riippuvaisia ja pesivät vajojen ja latojen rakenteissa tai räystäiden alla, joten niitä näkee, vaikka kannat ovatkin heikentyneet sitä mukaa kuin maatilojen määrä on laskenut.
Varmaa on kuitenkin se, että pääskyset ovat kotiseutu-uskollisia ja pesivät mieluiten vuodesta toiseen samoissa pihapiireissä ja jopa samoissa pesissä.