Poikkeusolosuhteet eivät saaneet ylikiiminkiläistä kotiseutuhenkeä lamaantumaan, eivätkä talkoohenkeä katoamaan. Koska perinteinen Tervastiimaviikko on tältä kesältä peruttu, päättivät Ylikiimingin kotiseutuyhdistys sekä muut järjestävät siirtää tapahtumaan tiiviisti kuuluvan tervanpolton elokuun 29. päivään ajoittuvien elomarkkinoiden yhteyteen. Tuolloin päästään tervan suhteen tutustumaan vaihteeksi alkujaan kainuulaiseen perinteeseen eli ojatervan polttoon.
Keväällä tervanpolttoa valmistelevien töiden ohella ylikiiminkiläiset kotiseutuihmiset kaatoivat nuorittalaisia mäntyjä ja valmistivat uudet päreet museoalueen rakennusten huonokuntoisten kattopäreiden korvikkeeksi.
– Saimme museovirastolta 5 000 euron tuen riihirakennusten kattojen korjaukseen. Pöyskön Erkki teki Mäen Karin kanssa metallirunkoisen pärehöylän, joka on helpompi säädellä ja käyttää kuin puurunkoinen, kertoo kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Kyösti Rasi.
Uusi pärehöylä on kymmenien vuosien suunnittelun tulos. Se on traktorilla pyöritettävä sekä siirreltävä, jotta päreet voi valmistaa tarvittaessa siellä, missä niitä käytetään. Valmiiden päreiden siirtely ei nimittäin ole ihan yksinkertaista.
Ylikiimingissä nyt käytettävät päreet on valmistettu nuorittalaisesta männystä.
– Se on luontainen valinta tällä korkeudella kattopäreeksi, jossa muutoin Suomessa yleisesti käytettyä haapaa on hyvin vähän tarjolla ja kuusen vuosikasvu on liian lyhyt päreeksi, Erkki Pöyskö kertoo.
Hyvin tehty pärekatto kestää käytössä 30–40 vuoden ajan. Se kuitenkin vaatii tarkkaa ladontatyötä siten, että päreet ovat oikealla tavalla limittäin ja juuri oikein päin, jotta katosta tulee hengittävä.
– Katon rakentaminen ei ole kiireisen miehen hommaa, Pöyskö sanoo.
Työt pääsivät Ylikiimingissä alkamaan heti kesän alussa. Ensin on vuorossa vanhan katon purku. Uusia päreitä menee neliölle noin sata ja ne naulataan kiinni erityisillä galvanoimattomilla pärekattonauloilla, jotka sitten lahoavat paikalleen samaa tahtia päreiden kanssa. Näin vanhan katon purkaminenkin helpottuu.
Kesänavettaan, joka sijaitsee museoalueen kulmauksessa rakennetaan seuraavien kesien aikana tervaerottamo, jonka avulla oman kylän tervasta saadaan sen lämpöä nostamalla paremmin eroteltua eri tervalaadut toisistaan. Kyösti Rasi rauhoittelee kuitenkin, että tervaerottamo vie vain pienen osan navetan nurkasta ja muuten rakennus jää ennalleen niin, että parret säilyvät paikallaan.
– Tervaerottamo tulee siihen alaköökin eli karjakeittiön paikalle. Se valmistuu todennäköisesti vuoden 2022 aikana. Tänä kesänä tervaa tulee sen verran vähemmän, että hankkeen kanssa ei kannata kiirehtiä. Nyt keskitytään noihin pärekattoihin, Rasi sanoo.
Elokuun lopussa museon tontilla järjestetään ojatervanäytös, jossa tutuksi tehdään kainuulaista tapaa polttaa tervaa kotitarpeiksi. Samalla menetelmällä on Pöyskön mukaan poltettu koivutervaa Venäjällä.
– Siinä ojasta tehdään kartiomainen ja laskeva, ikään kuin tratti. Ojan pohjalle tulevat tuohet, jotka ohjaavat tervan alas ojan yläpuolella olevasta perinteisesti ladotusta tervahaudasta, tervamestari Erkki Pöyskö kertoo.
Hänen tietääkseen koko Oulun alueella ei ole aiemmin ojatervaa poltettu.
– Se on näyttävän näköistä, kun syksyn pimetessä voi yöaikaan seurata tervahaudan palamista. Tervan poltto aloitetaan pari päivää ennen elomarkkinoita, Pöyskö sanoo.
Tavallisena vuotena Ylikiimingin tervahauta on noin 7–10 puukuution suuruinen, mutta tällä kertaa poltetaan vain 2–3 kuutiota puuta. Tervaa tulee oletettavasti muutama kymmenen litraa. Myös ylikiimingiläiselle tervalle on kysyntää niin paljon, että kaikki, mitä tulee, meneekin.
– Elomarkkinoilla myydään tänä vuonna saatu ojaterva, Kyösti Rasi lupaa.
Tänä vuonna elomarkkinoiden yhteydessä vietetään myös Ylikiimingin Musiikkiyhdistyksen 50-vuotisjuhlaa, joten päivän aikana pääsee kuulemaan myös monipuolista ylikiiminkiläistä musisointia.
Juttu on julkaistu Rantapohjan kesälehdessä.